Elinvoimainen, monimuotoinen luonto ja sen tuottamat palvelut, kuten puhdas vesi, ilma ja ravinto ovat hyvinvointimme elintärkeä perusta.
Olemme viime vuosien aikana kuulleet huolestuttavia uutisia luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ja jopa lajien kuudennesta sukupuutosta. Saatat ajatella ”Mitä väliä? Ainahan lajeja on kuollut sukupuuttoon.” Pitää paikkansa. Nyt ihmisten vaikutus luonnon ekosysteemeihin on voimakkaampaa ja nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Moni elinympäristö tuhoutuu laajenevan asutuksen, teiden ja muun rakentamisen vuoksi. Puhumattakaan maa- ja metsätalouden aikaansaamista muutoksista.
Kymmenen vuotta sitten tehdyn arvion mukaan Suomen eliölajeista joka kymmenes oli uhanalainen. Me ihmiset olemme vain yksi laji monien joukossa - osa luontoa ja riippuvaisia sen toimivuudesta. Koko systeemin toiminta voi kärsiä vain muutamien lajien katoamisesta. On esimerkiksi turha odottaa omenoita ja marjasatoa kotipuutarhasta, jos lähistöllä ei ole pölyttäviä hyönteisiä.
Luonnon monimuotoisuuden kato on maailmanlaajuinen ilmiö. Ratkaisuja sen torjumiseksi voidaan tehdä myös paikallisesti. Hoidettujen puisto- ja piha-alueiden lisäksi kaupunkiluonnossa pitäisi olla myös sellaisia joutomaita, joilla luonnon monimuotoisuus saa kukoistaa. Näitä elinympäristöjä luonnehtii pienipiirteinen vaihtelevuus ja harkittu hoitamattomuus.
Vanhat, ränsistyneet puutarhat, järven rannan ruovikot ja pajupusikot tai rehevät vadelma-, nokkos-, horsma- ja mesiangervoryteiköt eivät välttämättä ihmissilmää miellytä. Monille hyönteis-, kasvi- ja eläinlajille ne kuitenkin ovat lajin säilymisen elinehto. Esimerkiksi tuhansien kilometrien päästä tänne muuttavat, lintumaailman parhaimmat laulajat pesivät tällaisissa ryteiköissä. Talvella puolestaan rikkaruohokentillä pujojen, nokkosten ja ohdakkeiden siemenet ovat tiklien, hemppojen ja urpiaisten ehkä ainoaa saatavilla olevaa ravintoa.
Miten voimme itse olla ehkäisemässä kuudetta sukupuuttoa ja luontokatoa?
Esimerkiksi pölyttäjäkatoa voi pienentää myös kaupunkien kotipuutarhoissa. Kaikkien eliölajien elossa säilymisen edellytyksenä on ravinnon löytyminen, suojan saaminen ja lähellä oleva lajikumppani lisääntymistä varten. Kimalaisten ja mehiläisten menestyminen edellyttää, että talvehtimisen jälkeen löytyy tarpeeksi ravintoa. Kukkivat pajut ovat tässä avainasemassa. Kuivuneet perennan varret ja lehtikasat ovat hyviä talvehtimispaikkoja kimalaiskuningattarelle. Kotipuutarhassa voit siis huoletta harkita syyssiivouksen vähentämistä. Viikoittain ajettavasta, lajistollisesti köyhästä nurmikkoaavikosta voi osan korvata tuoksuvalla apilaniityllä.
Järven rantojen ruovikoiden niitto ja pajupusikoiden hävittäminen vie suojapaikan monelta lintulajilta ja muuttaa järven ravinnetilannetta. Tällöin ympäristöstä pääsee valumaan enemmän ravinteita järveen. Useat vesilinnut hakeutuvat metsästyskauden alettua suojaisille ruokailupaikoille, jotta eivät joutuisi häiriön takia ennenaikaiselle syysmuutolle. Parkanon Kirkkojärvikin on ollut riistavesilintujen suosima syyslevähdys- ja ruokailupaikka. Jää nähtäväksi, miten viime vuosina tehdyt rantojen rajut raivaukset ja niitot tulevat siihen vaikuttamaan.
Emme välttämättä tarkoita pahaa tekemisillämme, mutta emme myöskään aina ymmärrä tekojemme kaikkia vaikutuksia elinympäristömme toimintakykyyn. Annetaan luonnolle mahdollisuus ja siedetään kaupunkiympäristössä myös monimuotoisia, edes pienialaisia, vähemmän hoidettuja elinympäristöjä.
Eira-Maija Savonen
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.