”No on kyllä hauskaa että saa olla pihalla t-paidalla ja kengillä ja saa ottaa nurmikolta lehtiä.”
On vietetty jo toista pääsiäistä koronan uhan alla ja ihmisten kohtaamiset vähissä, ettei edes kirkkoon ja ehtoolliselle ole päästy, seurakuntana. Netti-kirkot palvelevat, muttei se ole sitä samaa. Joillekin yksinäisyys käy voimille, ja hiljaisuutta on kuin liikaa. Sielu kaipaisi jo ihmisen kohtaamista, vierellä kulkijaa.
Palmusunnuntai, jolloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin, on takana ja elämme hiljaista viikkoa. On aika juhlia pääsiäistä. Viikkoon sisältyy valtava tunteiden kirjo. Kärsimys ja suru vaihtuvat iloon ja riemuun.
Tulevan palmusunnuntain iltana yhteinen rukouksemme on: ”Rakas taivaallinen Isä, siunaa alkava hiljainen viikko. Pysäytä meidät jokainen ajattelemaan poikasi Jeesuksen Kristuksen ristin tietä. Anna meille herkät korvat, jotta osaisimme kuunnella lähimmäistemme kipua ja tuskaa. Anna meidän kokea ristin sanomassa rakkautesi jokaista ihmistä kohtaan. Jeesus Kristus, armahda meitä, sinä, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa elät ikuisesti. Aamen”.
Milloin tämä kurimus päättyy? Milloin saamme halata lähimmäistä? Milloin edes hyvällä omalla tunnolla kahvitella saman pöydän ääressä? Uskovia koetellaan ja ne, jotka eivät usko, vaikuttavat saavan epäuskoonsa vain vahvistusta. Monen huulilla pyörii kysymys: Missä on Jumala?
Välähdys nuoruudesta. Lääkäri on juuri laittanut minut tiputukseen vakavan verenmyrkytyksen seurauksena. Sitä ennen hän on sanonut, jos olisit tullut aamulla, olisi voinut olla liian myöhäistä. Muistan vieläkin elävästi ajatuksen, joka tavoitti tietoisuuteni tuossa hetkessä. Se kuului näin: vain muutama tunti ikuisuuteen ja minä en ole valmis siihen.
Jokainen mieleltään terve ihminen tietää, että on olemassa pahoja asioita ja on olemassa hyviä asioita ja osaa erottaa ne toisistaan. Myös suomalainen lainsäädäntö yhdeltä osin perustuu tähän ajatteluun.
Sulata rinnastani jää, jonka kovuus saa ihmissuhteeni kylmenemään ja itsenikin palelemaan.
Aikaisemmassa työpaikassani pääkaupunkiseudulla työskentelin paljon taloudellisessa ahdingossa olevien ihmisten parissa. Vuokrarästien takia moni oli menettämässä kotiaan. Rahat eivät meinanneet riittää edes päivittäisiin lääkkeisiin tai ruokaan. Moni yksinhuoltajavanhempi teki useaa eri työtä selvitäkseen perusmenoistaan. Monen kohdalla itkunsekainen huokaus kuului: ”Tuntuu pahalta, kun minua ei ymmärretä. Kukaan ei ota minua todesta.”
Lapsena muistan, kuinka laskiaisena lähdettiin usein pulkkamäkeen. Vauhdikkaita laskuja suoritettiin lukuisia. Mäkeä jaksoi kivuta ylös kerta toisensa jälkeen, kun kohta sai taas tuntea vauhdin hurman ja viiman kasvoilla. Tänä talvena onkin jälleen hyvä mahdollisuus käydä pulkkamäessä, sillä Jumala on suonut meille pandemian keskelle upeat talviset olosuhteet.
Niin kuin Isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herran niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä… Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon, hetken hän kukoistaa, ja kun tuuli käy hänen yli, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy. Se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. (Ps. 103: 15-17)
Elämme edelleen hyvin erikoista aikaa. Luulimme jo, että tämä virus olisi väistymässä pikkuhiljaa. Nyt on kuitenkin todettu jälleen uusia helpommin tarttuvia koronavirusmuotoja. Tämä rajoittaa edelleen elämäämme huomattavasti.
Ensi sunnuntain evankeliumista (Mark. 1:29-39) jäi mieleeni pyörimään Simonin ja hänen toverinsa sanat Jeesukselle: Kaikki etsivät sinua. Olemmeko kaikki etsijöitä? Sillä vain silloin voi kokea löytämisen ilon. Uskon, että ihmiselolle on tyypillistä jatkuva etsimisen ja löytämisen vuorottelu.
Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti löytyy Luukkaan evankeliumista. Teksti kertoo Jeesuksen paluusta kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja hänen siellä pitämästään saarnasta.
Ensinnä tahdon kiittää kuluneesta vuodesta. Vaikka vuoteen kuului paljonkin koetusta, sinun käsissä kaikki kuitenkin oli. Jopa korona-viruksessakin on salattu tarkoituksesi ja viisautesi, vaikka se aiheutti kipua ja kuolemaakin. Ainakin se on muistuttanut, ettei kaikki ole ”ihmisen kädessä” tässä elämässä. Suuri siunaus on ollut myös asua täällä Suomessa ja maaseudulla, missä kulkutauditkin huonommin riehuu, missä toisistamme huolehditaan, sanoin, töin ja rukouksin. Toivonkin alkavaan vuoteen yhä Sinun siunaustasi, koronalta suojaa meille kaikille.
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 63, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Konttori avoinna ma-ke 9-12 ja 13-16, muina aikoina sopimuksen mukaan
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.