Vuo­den alus­ta 2023 Kar­via on osa Kan­kaan­pään seu­ra­kun­taa, seu­ra­kun­ta­pii­ri. Ja Kar­vi­an pap­pi on kap­pa­lai­nen, vaik­ka Sep­po-pap­pi­na edel­leen tun­ne­taan­kin. Kar­vi­an kirk­ko sei­soo edel­leen kes­kei­sel­lä pai­kal­la pi­tä­jän kes­kuk­ses­sa ja seu­ra­kun­ta­lais­ten sy­dä­mis­sä, toi­vot­ta­vas­ti myös siu­nauk­ses­sa ja huo­len­pi­don koh­tee­na.

Ra­di­on har­tauk­sis­sa on ol­lut ai­hee­na elä­mä kris­tit­ty­nä. Kiin­nos­ta­via ta­pah­tu­mia ja jut­tu­ja. Hy­vin kes­keis­tä Raa­ma­tus­sa on, et­tä se lu­paa rau­haa us­ko­vil­leen. Mut­ta voi­ko sitä var­sin­kaan ny­ky­päi­vään so­vel­taa? Vai pi­täi­si­kö muu­ten vain malt­taa mie­len­sä ja odo­tel­la tu­hat­vuo­tis­ta rau­han val­ta­kun­taa?

En­si vii­kon­vaih­tees­sa on py­häin­päi­vä. Kar­vi­as­sa on hie­no tra­di­tio ko­koon­tua il­ta­kirk­koon sy­tyt­tä­mään kynt­ti­lät kai­kil­le vuo­den ai­ka­na kuol­leil­le rak­kail­le. Sa­mal­la hil­jen­nym­me ru­kouk­seen hei­dän Tai­vas-mat­kan­sa puo­les­ta. Jo­tain on muu­ta­kin Tai­vaas­ta läs­nä lau­an­tai-il­las­sa, Sa­nas­sa ja py­häi­nyh­tey­des­sä.

Mik­ke­lin­päi­vä­nä siu­na­taan kum­mi­lap­sia, eli toi­vo­te­taan Ju­ma­lan läs­nä­o­loa pien­ten elä­män­mat­kaan. Sain it­se­kin ol­la kum­mi­tyt­tö­ni lap­sen kas­teel­la siu­naa­mas­sa pik­ku-Net­taa elä­män­mat­kaa uu­teen, Ju­ma­lan lap­se­na ja seu­ra­kun­nan jä­se­ne­nä. Voi mil­lai­nen tu­le­vai­suus vie­lä edes­sään?! On­nek­si hy­väs­sä sy­lis­sä ja siu­nauk­ses­sa!

Sai­ras­ta­mi­nen ei ole mu­ka­vaa. Sai­ras­tu­mi­sen pel­ko­kaan ei ole kiva asia. Vii­me vuo­si­na moni on oi­ke­as­ti pe­län­nyt sai­ras­tu­van­sa. Ei­kä se uh­ka ole mi­hin­kään ka­don­nut. Sama tau­ti rie­huu edel­leen, vaik­ka em­me enää oi­kein jak­sa mas­ke­ja käyt­tää, ja eh­kä kä­sien pe­su­kin on vä­hen­ty­nyt.

Matt. 17:1–8. Jee­sus ot­ti mu­kaan­sa Pie­ta­rin sekä Jaa­ko­bin ja tä­män vel­jen Jo­han­nek­sen ja vei hei­dät kor­ke­al­le vuo­rel­le yk­si­näi­syy­teen. Siel­lä

Vie­tim­me Kar­vi­an kir­kos­sa 1. ad­vent­ti­sun­nun­tai­na per­he­kirk­koa. Lop­pu­lau­luk­si va­lit­sim­me Ma­ria Por­taan­kor­van te­ke­män las­ten­lau­lun Jou­lu tul­la saa. Kirk­ko­vuo­si on jäl­leen kään­ty­mäs­sä uu­teen ja aja­tus sii­tä on, et­tä nyt jou­lu tul­la saa. Vie­lä se ei ihan ole tääl­lä, mut­ta nyt se al­kaa jo hää­möt­tää, nyt se al­kaa tu­le­maan mie­leen päi­vä päi­väl­tä ai­na vain enem­män ja vah­vem­min.

En­si sun­nun­tai on lä­him­mäi­sen sun­nun­tai, ja on pak­ko ker­toa erääs­tä kar­vi­a­lai­ses­ta lä­him­mäi­ses­tä, ja vä­hän par­ka­no­lai­sis­ta­kin.

Las­ki­ais­sun­nun­tais­ta al­ka­va paas­to­nai­ka kut­suu mei­tä taas poh­ti­maan elä­mä­nar­vo­jam­me ja elä­mi­sem­me ta­paa. Voi­sin­ko tä­nään luo­pua jos­ta­kin ja/tai elää toi­sen vie­rel­lä "lä­him­mäi­sik­si"? Mi­ten voi­sin omil­la toi­mil­la myös sääs­tää luon­toa, esi­mer­kik­si hil­li­tä il­mas­to­muu­tos­ta? En­nen kaik­kea, kuin­ka Kris­tuk­sen rak­kaus voi­si täyt­tää elä­mä­ni?

Nuo kol­me sa­naa tu­li­vat rie­mul­li­ses­ti aja­tuk­sii­ni pa­la­tes­sa­ni eh­tool­lis­ti­lai­suu­des­ta, teh­den as­ke­leet ke­vy­ek­si. Eh­tool­li­nen­han on muis­to­a­te­ria, jon­ka Jee­sus jät­ti ope­tus­lap­sil­leen Noin 2000 vuot­ta sit­ten. Ih­meel­li­nen muis­to­a­te­ria, jos­sa tu­lee to­dek­si Jee­suk­sen kuo­le­ma mei­dän puo­les­tam­me sekä hä­nen ylös­nou­se­mi­sen­sa.

Tyt­tä­re­ni ker­toi polt­ta­van­sa mie­lel­lään kynt­ti­löi­tä opis­ke­li­ja­käm­päs­sään Hel­sin­gis­sä. Tuo­vat kuu­lem­ma tun­nel­maa, va­loa ja läm­pöä. On kan­ta­nut jopa Par­ka­non ko­din jou­lu­kynt­ti­löi­tä omaan bok­siin­sa pa­la­maan. Äi­tin­sä va­rot­te­li­kin kynt­ti­löi­den vaa­rois­ta, mut­ta it­se mie­tin, ei­kö­hän tuo jo osai­si? Mut­ta hie­noa, et­tä nuo­rel­le kynt­ti­lät an­ta­vat iloa, pi­me­än maa­il­man kes­kel­lä!