Oli kou­lun jou­lu­juh­lis­ta vie­räh­tä­nyt ai­kaa sit­ten 5, 15 tai 50 vuot­ta, jät­tä­vät ne usein py­sy­viä muis­ti­jäl­kiä. Niin­pä Ylä-Sa­ta­kun­ta ke­rää nyt lu­ki­joi­den jou­lu­juh­la­muis­to­ja, joi­ta jul­kais­taan jou­lun al­la.

Toi­mi­tus ot­taa vas­taan sekä kir­joi­tuk­sia et­tä ko­pi­oi­ta va­lo­ku­vis­ta. Nii­tä voit lä­het­tää ohei­sel­la lo­mak­keel­la, säh­kö­pos­tit­se osoit­tee­seen toi­mit­ta­jat@yla­sa­ta­kun­ta.fi tai pos­tit­se osoit­tee­seen Ylä-Sa­ta­kun­ta / Jou­lu­juh­la­muis­to, Par­ka­non­tie 63, 39700 Par­ka­no.

Lii­tä jou­lu­juh­la­muis­too­si ni­me­si ja yh­teys­tie­to­si. Kir­joi­tus­ten ja va­lo­ku­vien on ol­ta­va pe­ril­lä toi­mi­tuk­ses­sa vii­meis­tään tiis­tai­na 7. jou­lu­kuu­ta 2021.

Kaik­kien osal­lis­tu­nei­den kes­ken ar­vo­taan pal­kin­to­ja.

Jut­tu jat­kuu lo­mak­keen jäl­keen.

Pienessä koulussa joulujuhla voimain ponnistus

Kih­ni­ön kir­jas­tos­ta löy­tyy pie­ni aar­re­ait­ta, mitä tu­lee kou­lun jou­lu­juh­liin ja yli­pään­sä ky­lä­kou­lu­jen elä­mään. Kir­jas­ton ko­ko­el­mis­sa on ni­mit­täin Kih­ni­ön­ky­län kou­lul­la liki nel­jä vuo­si­kym­men­tä vai­kut­ta­nei­den opet­ta­jien Lii­sa ja Rai­mo Paa­si­kos­ken va­lo­ku­via vuo­sil­ta 1959–1996.

Näis­tä kak­si­o­pet­ta­jai­sen ky­lä­kou­lun ar­jen ja juh­lan ku­vis­ta on ol­lut näyt­te­ly esil­lä vuo­si­na 1997 ja 2015. Ku­va­sar­jan jää­des­sä kir­jas­ton omis­tuk­seen Paa­si­kos­ket laa­ti­vat oheen muis­te­lu­kir­joi­tuk­sen.

Jou­lu­juh­lis­ta ker­ro­taan muun mu­as­sa näin:

– Jou­lu­juh­la vuo­den tär­keim­pä­nä kou­lun juh­la­na oli pie­nel­lä kou­lul­la mel­koi­nen voi­main pon­nis­tus. Sii­nä tuli niin sa­not­tu tai­to­ai­nei­den ja luo­vuu­den te­ho­kurs­si käy­tän­nös­sä to­teu­tet­tu­na joka vuo­si. Tämä oli meis­tä tär­ke­ä­tä ope­tuk­ses­sa. Juh­la oli tär­keä koko ky­läyh­tei­söl­le. Sali oli ai­na täyn­nä ylei­söä.

Kihniönkylän joulujuhla vuonna 1968.

Liisa & Raimo Paasikoski / Kihniön kirjasto

Paa­si­kos­kien kir­joi­tuk­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka hy­vis­sä ajoin lo­ka­kuul­la lap­set tu­li­vat sil­mät lois­ta­en ky­sy­mään, kos­ka ale­taan har­joi­tel­la oh­jel­mia jou­lu­juh­laan. Vä­hi­tel­len in­nos­tus tart­tui opet­ta­jiin­kin.

– Mut­ta opet­ta­jil­ta se ei käy­nyt heti noin vain. Oli et­sit­tä­vä oh­jel­ma­kir­jo­ja Kih­ni­ön, Par­ka­non ja jos­kus Tam­pe­reen­kin kir­jas­tois­ta ja omis­ta va­ras­tois­ta. So­vi­tus oman kou­lun tar­pei­siin al­koi. Omi­a­kin näy­tel­miä ja ru­no­ja syn­tyi.

Ky­lä­kou­lun jou­lu­juh­la oli­kin ko­van työn ta­ka­na, ja opet­ta­ja­pa­rin omaan jou­luun oli ai­kaa val­mis­tau­tua vain kak­si päi­vää, jos si­tä­kään.

Vuonna 1984 esitettiin Joulu tulee Tuomiston taloon -näytelmä, johon osallistuivat poikkeuksellisesti 3.–6. luokan oppilaat. Useimmiten 3.–4. ja 5.–6. luokalla oli oma näytelmä.

Liisa & Raimo Paasikoski / Kihniön kirjasto

Komeron kautta näyttämölle

Kih­ni­ön­ky­län kou­lul­la näyt­tä­mö ra­ken­net­tiin voi­mis­te­lu-kä­si­työ­ti­laan. Paa­si­kos­kien mu­kaan ken­raa­li­har­joi­tus­päi­vä­nä avat­tiin sa­la­o­vi keit­to­las­ta näyt­tä­möl­le ko­me­ron kaut­ta. Sii­tä tuli har­joi­tus­ten ko­ho­koh­ta.

Käy­tän­nön syis­tä avaa­mi­nen jä­tet­tiin vii­me het­keen, kos­ka keit­tä­jä val­mis­te­li her­kul­lis­ta jou­lu­a­te­ri­aa sa­maan ai­kaan. Se nau­tit­tiin har­joi­tus­ten lo­mas­sa, ja var­si­nai­nen juh­la oli il­lal­la.

– Rau­ta­kan­ki ja puu­nui­ja toi­mi­vat tois­tu­vas­ti kir­kon­kel­loi­na ja näy­tel­mien aloi­tu­sää­ne­nä. Ai­van ai­to ää­ni syn­tyi. Ih­me ja kum­ma!

Juh­la al­koi jou­lu­va­lo­jen sy­tyt­tä­mi­sel­lä. Va­lot sam­mu­tet­tiin sa­lis­ta mel­kein ko­ko­naan ja esit­tä­jät tu­li­vat etu­a­lal­le. Al­ku­ku­va­el­mas­sa oli­vat Joo­sef, Ma­ria ja Jee­sus-lap­si, evan­ke­liu­min lu­ki­jat, pai­me­net ja en­ke­lit. Lo­puk­si juh­la­vä­ki yh­tyi vir­ren 21 vii­mei­seen sä­keis­töön.

Näy­tel­mien li­säk­si oh­jel­mas­sa oli eri­lai­sia mu­siik­kie­si­tyk­siä. Paa­si­kos­ket kir­joit­ta­vat, et­tä kun kou­lun pie­nim­mät lau­loi­vat har­tai­na Jou­lu­puu on ra­ken­net­tu, kiil­te­li mo­nen sil­mä­kul­ma. Mie­leen on jää­nyt myös poi­kien kuo­ron "bra­vuu­ri­nu­me­ro" Nis­se-polk­ka ja Pet­te­ri Pu­na­kuo­no oi­kein ko­re­og­ra­fi­an kera. Ään­tä läh­ti kuin pie­nes­tä ky­läs­tä ja ryt­mi oli koh­dil­laan.

– Seu­raa­va­na aa­mu­na tu­lim­me kou­luun nor­maa­lis­ti. Kuu­si siir­ret­tiin kes­kem­mäl­le, ja sen ym­pä­ril­lä lau­loim­me, lei­kim­me ja muis­te­lim­me vie­lä jou­lu­juh­laa.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo

Esi­merk­ki­muis­to

Ru­no­ja ja rik­ki­näi­siä par­ta­ko­nei­ta

Jän­nit­ti hir­ve­äs­ti, muis­tan­ko oman värs­sy­ni. Oli Kih­ni­ön kir­kon­ky­län kou­lun jou­lu­juh­la vuo­si­mal­lia 1994, ja al­ka­mas­sa oli eka­luok­ka­lais­ten ru­no­e­si­tys, jos­sa lau­sut­tiin vuo­ro­tel­len ly­hyt säe.

Oma vuo­ro­ni oli en­sim­mäi­se­nä. Tam­mi­kuun alus­sa syn­ty­nee­nä oli luok­ka­ni van­hin, ja il­mei­ses­ti mi­nul­la kat­sot­tiin ole­van 7-vuo­ti­ai­den jou­kos­sa eni­ten elä­män­ko­ke­mus­ta tä­hän vas­tuul­li­seen hom­maan.

Muis­tin kuin muis­tin­kin sä­kee­ni – ja muis­tan edel­leen 27 vuot­ta myö­hem­min: "Elo­kuus­ta jou­lu­kuu­hun as­ti, pais­kit­tu on töi­tä ah­ke­ras­ti."

Tul­kin­nas­sa luok­ka­ni ei eh­kä ihan oli­si pääs­syt pal­kin­to­pal­li­si­joil­le. Toi­sin oli lai­ta ala-as­teen lop­pu­puo­lel­la.

Esi­tim­me tuol­loin näy­tel­män, jos­sa stres­saan­tu­neet ton­tut ot­ti­vat omaa ete­län­lo­maa ja jät­ti­vät jou­lu­pu­kil­le lah­jo­jen teon.

Pu­kil­ta­han se ei sit­ten su­ju­nut, ja lop­pu­tu­los il­me­ni aat­toil­lan per­he­käyn­nil­lä. Per­heen isä sai lah­jak­si par­ta­ko­neen, jota piti heti men­nä tes­taa­maan näyt­tä­mön ver­ho­jen taak­se.

Ko­ne­han oli täy­si susi. Isää näy­tel­lyt kar­jui ver­ta hyy­tä­väs­ti kat­seil­ta pii­los­sa, ja me tont­tu­jen esit­tä­jät lät­kim­me ket­sup­pia hä­nen naa­mal­leen.

Isä pa­la­si "ver­ta­vuo­ta­va­na" la­val­le ylei­sön nau­run­re­ma­kan saat­te­le­ma­na.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo