Sitä ovat leh­det täyn­nä. Uu­ti­sot­si­koi­hin kek­si­tään toi­nen tois­taan suu­rem­pia ja kau­his­tut­ta­vam­pia su­per­la­tii­ve­ja. So­dis­ta ja le­vot­to­muuk­sis­ta kuu­lee joka päi­vä. Ih­mi­set juok­se­vat pa­koon toi­si­aan. It­kien he läh­te­vät töi­hin ja siel­tä pa­laa­vat. Sään ää­ri-il­mi­öt, maan­jä­ris­tyk­set, nä­län­hä­tä ja rut­to­tau­dit val­taa­vat alaa niin mie­les­sä, ot­si­kois­sa, kuin maa­il­mal­la­kin. Ta­lou­den vai­keu­det vain li­sään­ty­vät, vaik­ka työ­tä oli­si kun vain te­ki­jöi­tä riit­täi­si. Sei­nät ja kat­to ro­mah­ta­vat pääl­le, kun ah­dis­tus kas­vaa ja ma­sen­nus syö elä­mä­ni­lon.