Olen saa­nut elää lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni pie­nes­sä maa­lais­pi­tä­jäs­sä Uu­rai­sil­la, met­sien ja jär­vien kes­kel­lä. Mum­mo­ni oli tär­keä hen­ki­lö elä­mäs­sä­ni kuo­le­maan­sa saak­ka. Hän asui naa­pu­ris­sa ja toi­mi ak­tii­vi­ses­ti seu­ra­kun­nas­sa. Kul­jin mie­lel­lä­ni hä­nen mu­ka­naan oman ky­län om­pe­lu­seu­rois­sa, ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa ja kirk­ko­kuo­ros­sa. Seu­ra­kun­ta tuli mi­nul­le rak­kaak­si ja tär­ke­äk­si jo lap­se­na.