Mik­ke­lin­päi­vä, en­ke­lien sun­nun­tai on syk­syn suu­ria juh­la­päi­viä. Se on omis­tet­tu ylien­ke­li Mi­ka­e­lil­le. Kris­tus on voit­ta­nut pi­mey­den val­lat pää­si­äi­se­nä, en­ke­lit pal­ve­li­vat hän­tä. Tais­te­lu hy­vän puo­les­ta jat­kuu. En­ke­li edus­taa suo­jaa ja hy­vää. Päi­väs­tä on tul­lut kaik­kien en­ke­lien päi­vä ja en­ke­lit ja lap­set on lii­tet­ty yh­teen.

Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: "Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?"

Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sek­si et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja. (Matt. 18: 1-6 (7-9))

Sel­ke­ää Jee­suk­sen pu­het­ta. Kun ol­laan te­ke­mi­sis­sä lap­sen kans­sa, kyse ei ole vain maal­li­sis­ta asi­ois­ta. Lap­sil­la on nä­köyh­teys tai­vaa­seen. En­ke­lit val­vo­vat ja kat­se­le­vat joka iki­nen het­ki sekä Isän Ju­ma­lan et­tä pien­ten kas­vo­ja. En­ke­lit ovat Ju­ma­lan asi­al­la lap­sen par­haak­si.

Pie­nen lap­sen, vas­ta­syn­ty­neen, kas­voil­la me lä­hei­set ais­tim­me en­ke­lien lä­hei­syyt­tä. Luo­jan suu­reen maa­il­maan on syn­ty­nyt ai­nut­ker­tai­nen ih­mi­nen, jol­le Ju­ma­la on va­ran­nut oman en­ke­lin.

En­ke­lei­tä kai­va­taan tä­nään­kin kou­lu­jen pi­hoil­le ja käy­tä­vil­le, ko­tei­hin, ja kir­kon­kul­mil­le. En­ke­lei­tä kai­va­taan suur­tu­ho­jen, tul­vien, myrs­ky­jen ja pel­ko­jen kes­kel­le.

Lap­sen oi­keu­det ovat lu­jil­la mo­nis­sa krii­seis­sä ja ka­tast­ro­feis­sa. Mut­ta Ju­ma­la siu­naa ne, jot­ka puo­lus­ta­vat las­ta – nuor­ta. Tai­vaas­sa jär­jes­tys on­kin juu­ri tämä. Ta­pah­tu­koon niin myös maan pääl­lä. Jee­suk­sen rak­kaus lap­siin läm­mit­tää mei­tä kaik­kia.

Kaa­ri­na Hau­ta­la

Kar­vi­an srk