Kesäkuun puolessa välissä BBC Travel julkaisi kirjailija-toimittaja Srishti Chaudharyn tekemän jutun suomalaisista. Toimittaja oli hyvin vaikuttunut suomalaisten rehellisyydestä, jonka hän tunsi tulvivan vastaan jo lentokentälle saapuessa. Suomi on menestynyt erityisen hyvin maailmanlaajuisissa rehellisyyttä mittaavissa tutkimuksissa. Eräässä tutkimuksessa 12 lompakkoa pudotettiin kaupungille. Helsingissä niistä omistajilleen palautui 11. Tällä suorituksella saimme jälleen ykkössijan ja vahvistusta maineellemme.
Tutkimusten valossa suomalaiset ovat myös maailman onnellisinta porukkaa. Tämä väite ei vakuuttanut toimittaja Chaudharyta, joka totesi, ettei onnellisuus ollut niin läpitunkeva ilmiö kuin rehellisyys. Saman näkemyksen kansamme onnellisuudesta jakaa myös lähes jokainen suomalainen.
Rehellisesti sanottuna, emmehän me maailman onnellisimpia ole. Onnellisuustutkimuksen tulosten tultua julki arveltiin ne heti virheellisiksi tai vitsiksi. Onnellisuudessa menestymisen vastapainoksi olemme kärkisijoilla myös masennuslääkkeiden kulutuksessa, perheväkivallassa, auringottomien päivien määrässä ja yleisessä jurottamisessa.
Koska olemme rehellisiä, niin ymmärrämme, että emmehän me voi olla onnellisia.
Vaikka onnellisuus ei suomalaisista huokunutkaan, mainittiin BBC:n jutussa, että rehellisyydellä on suuri merkitys onnellisuustilastojen taustalla. Luottamus ihmiseen ja yhteiskuntaan luo turvaa, joka on peruskalliona hyvälle elämälle. Kristinuskon saavuttua suomalaiset omaksuivat vahvat protestanttiset arvot, joista meillä korostuu erityisesti työn arvostus ja totuudellisuus. Vaikka Suomi onkin totuudentorvien luvattu maa, ei pelkkä totuuksien töräyttely tee meistä onnellisia muualla kuin tilastossa.
Raamatun lehdiltä löydämme totuudelle täydellisen työparin, armon, ansaitsemattoman rakkauden. Totuuden ja armon toimintaa voisi kuvata haavan hoitona, jossa totuus kirvelee, desinfioi ja poistaa lian. Armo taas on laastari, joka peittää rikkoutuneen kohdan suojaten ja antaen aikaa paranemiselle.
Totuutta itsestä ja elämästä ei ole aina helppoa käsitellä. Totuudella mässäily saattaa pitää vanhoja haavoja auki vuosikausia ja aiheuttaa sietämätöntä katkeruutta tai itseinhoa.
Pelkkä armokaan ei yksin anna elämään helpotusta. Pelkkä laastari hautoo ja mädättää puhdistamattoman haavan. Peitetyt ongelmat tuppaavat pahenemaan ja aiheuttamaan lisää kärsimystä.
Suomen kansa on kokenut historiassaan erilaisia koettelemuksia, joista on selvitty yhtenäisenä työllä ja rehellisyydellä sekä ihmeellisellä armolla. 80 vuotta sitten päättyneessä talvisodassa koettiin niin sanottu talvisodan ihme. Radiopuheessaan presidentti Kallio tunnusti, ettei Suomi selviä ilman Jumalan apua tulevasta taistelusta ja kehotti kansaa rukoilemaan.
1 500:ttä kiväärein varustautunutta suomalaista vastaan tuli rajalla 20 000 panssarivaunuin ja tykein varustautunutta Neuvostoliiton koulutettua sotilasta. Seuraavan vuorokauden aikana räntäsade vaihtui 40 asteen pakkaseen. Vastustajat kirjaimellisesti jäätyivät ja Suomi sai ihmeellisen torjuntavoiton.
Paikalla olevassa muistolaatassa lukee Tässä auttoi Herra. Ihmeeksi luetaan myös se, kuinka koko talvisodan ajan kansa taisteli yhtenäisenä rintamana, vaikka juuri oli ollut rajun sisällissodan kahtia jakama.
Kun suomalaiseen totuudellisuuteen lisää armon, voi tapahtua ihmeitä tai voi kokea vähintäänkin onnellisuutta, joka ei tunnu virheeltä eikä vitsiltä.
Lopuksi muistutan, että armo on ilmaista ja ansaitsematonta. Se ei vaadi tekoja tai suorituksia, eikä se ole kiinni tunteesta eikä olosuhteista. Tutustu lisää aiheeseen esimerkiksi Uudesta Testamentista.
Taija-Maaria Annala
Kihniön Helluntaiseurakunta
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.