Par­ka­nos­sa asu­va And­re Sam­berg läh­ti koh­ti Uk­rai­naa kii­ras­tors­tai­na. Ky­sees­sä on kol­mas reis­su so­dan alet­tua hel­mi­kuun lo­pus­sa.

Päi­vi­tys 10.9.2023: Osa ju­tun si­säl­tä­mis­tä tie­dois­ta on Hel­sin­gin Sa­no­mien 10.9.2023 jul­kai­se­man ar­tik­ke­lin myö­tä osoit­tau­tu­mas­sa to­den­nä­köi­ses­ti vir­heel­li­sik­si. Em. kos­ket­taa eri­tyi­ses­ti And­re Sam­ber­gin taus­to­ja. Jut­tu pi­de­tään tois­tai­sek­si ylei­sön saa­ta­vil­la. Lue pää­toi­mit­ta­ja Juk­ka Hui­kon kir­joi­tus (YS 10.9.2023) ai­hees­ta.

Sam­berg on ke­rän­nyt va­paa­eh­toi­se­na ta­va­roi­ta Par­ka­nos­ta muun mu­as­sa pai­kal­lis­ten fy­si­o­te­ra­peut­tien avul­la ja toi­mit­ta­nut hu­ma­ni­taa­ris­ta apua Uk­rai­naan. Maa­han on men­nyt Sam­ber­gin mu­ka­na eri­lai­sia hoi­to­tar­vik­kei­ta, esi­mer­kik­si pyö­rä­tuo­le­ja sekä en­si­a­pu- ja haa­van­hoi­to­tar­vik­kei­ta paik­ka­kun­nan sote-yk­si­köis­tä.

Sam­berg on saa­nut myös lait­tei­den kun­to­tar­kas­tuk­ses­sa pai­kal­lis­ta apua, ja li­säk­si kirp­pu­to­ril­ta on läh­te­nyt ta­va­roi­ta mat­kaan.

– Maas­sa on pu­laa eten­kin lääk­keis­tä ja hoi­va­tar­vik­keis­ta, eten­kin kan­net­ta­vis­ta ku­van­ta­mis­lait­teis­ta, ei niin­kään enää vaik­ka­pa vaat­teis­ta.

Käy­tän­nös­sä mat­ka ete­nee Suo­men­lah­den yli­tyk­sen jäl­keen Via Bal­ti­caa pit­kin Puo­laan tai Un­ka­riin ja siel­tä sit­ten ra­jan yli Uk­rai­naan.

Sam­berg ker­too, et­tä kol­man­nes­ta avus­tus­reis­sus­ta on tu­los­sa kah­ta ai­em­paa pi­dem­pi. Osa kon­tak­tei­na toi­mi­neis­ta ih­mi­sis­tä on nyt pa­en­nut Uk­rai­nas­ta. Ti­lan­ne­ku­va on hä­mä­räm­pi, ja se sel­ke­nee vas­ta pai­kan pääl­lä.

– Olen käy­nyt ai­em­min rau­han ai­ka­na esi­mer­kik­si Ir­pi­nis­sä ja But­šas­sa, jot­ka oli­vat saa­neet tun­nus­tus­pal­kin­to­ja kau­nii­na kau­pun­kei­na. Niis­sä oli erit­täin kau­niit va­paa-ajan puis­tot. Tun­nis­tan ku­vis­ta kyl­lä ka­dut, mut­ta vain ka­dut ovat ne, jot­ka ovat jää­neet jäl­jel­le.

Vapaaehtoisten varassa

Uk­rai­na on Sam­ber­gil­le enem­män kuin tut­tu. En­sim­mäi­sen ker­ran hän tu­tus­tui maa­han jo vuon­na 1986 osal­lis­tut­tu­aan Tšer­no­by­lin ydin­voi­ma­la­on­net­to­muu­den jäl­kei­seen pe­las­tu­so­pe­raa­ti­oon vä­es­tön eva­kuo­i­mi­sek­si ja alu­een sii­vouk­seen sä­tei­le­vis­tä esi­neis­tä.

1980-lu­vun lo­pun ly­hy­em­pien reis­su­jen jäl­keen Sam­berg oli vuo­si­na 2015–2021 pai­kal­li­ses­sa pe­las­tu­sa­lan yli­o­pis­tos­sa ja Uk­rai­nan pre­si­den­tin alai­suu­des­sa toi­mi­nees­sa kan­sal­li­ses­sa stra­te­gis­ten tut­ki­mus­ten ins­ti­tuu­tis­sa neu­vo­nan­ta­ja­na. Pai­no­pis­tee­nä oli kriit­ti­sen inf­ran suo­jaa­mi­sen lain val­mis­te­lu eu­roop­pa­lais­ten stan­dar­dien mu­kaan.

Maan hy­väs­tä tun­te­muk­ses­ta on to­del­lis­ta hyö­tyä. Sam­ber­gin mu­kaan hu­ma­ni­taa­ri­nen apu esi­mer­kik­si Ki­o­vaan ja Itä-Uk­rai­naan eli alu­eil­le, jot­ka ovat ol­leet eni­ten so­dan pai­neen al­la, me­nee pe­ril­le pää­o­sin va­paa­eh­tois­ten voi­min ja sel­lais­ten ih­mis­ten kaut­ta, joil­la on jo­tain si­tei­tä maa­han.

Sam­berg sa­noo, et­tä mo­net kan­sain­vä­li­set avus­tus­jär­jes­töt toi­mi­vat Uk­rai­nan ra­jan lä­hei­syy­des­sä Puo­lan ja Un­ka­rin puo­lel­la tai Län­si-Uk­rai­nas­sa avus­ta­en esi­mer­kik­si pa­koon läh­te­nei­tä nai­sia ja lap­sia. Apua kai­vat­tai­siin kui­ten­kin ki­pe­äs­ti so­dan pa­hem­min mou­ka­roi­mil­la pai­koil­la. Jos vaik­ka­pa lääk­keet lop­pu­vat sai­raa­las­ta, ei ai­kaa ole pal­jon.

Sam­ber­gin mie­les­tä avus­tus­toi­min­ta on usein lii­an by­rok­raat­tis­ta, ja avun saa­mi­nen koh­tee­seen kes­tää lii­an kau­an. Hän kui­ten­kin nos­taa esil­le Bal­ti­an maat, jot­ka ovat toi­mi­neet ak­tii­vi­ses­ti ja ri­pe­äs­ti uk­rai­na­lais­ten aut­ta­mi­sek­si.

Sota ei samanlaista

And­re Sam­berg on tek­nii­kan toh­to­ri, kap­tee­ni (evp.) ja Eu­roo­pan ko­mis­si­on tur­val­li­suu­sa­si­an­tun­ti­ja. Li­säk­si hän on myös rau­han­tur­vaa­ja­ve­te­raa­ni ja jä­sen Kan­kaan­pään Seu­dun Rau­han­tur­vaa­jat ry:ssä, joka tu­kee Sam­ber­gin mat­kaa.

Sam­berg on ol­lut rau­han­tur­vaa­ja­na Af­ga­nis­ta­nis­sa ja en­ti­sen Ju­gos­la­vi­an alu­eel­la. Sota ei näy­tä Sam­ber­gin mie­les­tä sa­man­lai­sel­ta.

Af­ga­nis­ta­nis­sa ja en­ti­ses­sä Ju­gos­la­vi­as­sa eri­lai­set ryh­mät maan si­säl­lä oli­vat vas­tak­kain. Uk­rai­nan ti­lan­net­ta Sam­berg taas ver­taa tal­vi- ja jat­ko­so­taan, jos­sa vas­ta­puo­li tuli maan ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­ta.

– Ve­nä­jäl­le on eh­kä tul­lut yl­lä­tyk­se­nä uk­rai­na­lais­ten tah­to puo­lus­taa maa­taan ja se, et­tä he vas­tus­ta­vat so­taa. Eri­lai­set ryh­mät ja eri äi­din­kie­liä pu­hu­vat toi­mi­vat yh­des­sä.

Sam­ber­gin mie­les­tä ei ole poik­keus, et­tä Uk­rai­nas­sa asu­via Ve­nä­jän kan­sa­lai­sia on läh­te­nyt tais­te­le­maan uk­rai­nan­kie­lis­ten rin­nal­le. Sam­berg ei näe, et­tä maas­sa oli­si ol­lut kie­li­on­gel­mia en­nen so­taa. Hän muis­tut­taa, et­tä maan pre­si­den­tin­kin äi­din­kie­li on ve­nä­jä.

In­hi­mil­li­sel­lä ta­sol­la on vai­kei­ta ti­lan­tei­ta. Sam­berg ker­too Har­ko­vas­sa asu­vas­ta tut­ta­va­per­hees­tä, joka ei suos­tu läh­te­mään kau­pun­gis­ta, vaik­ka talo on tu­hot­tu. Per­heen poi­ka on Ve­nä­jän ar­mei­jas­sa, ja van­hem­mat jou­tu­vat miet­ti­mään, on­ko poi­ka hyök­kää­mäs­sä Uk­rai­naan vai on­ko hän ken­ties Mos­ko­vas­sa.

Sota on ai­heut­ta­nut myös sen, et­tä jos osal­la uk­rai­na­lai­sis­ta on ol­lut po­si­tii­vi­sia aja­tuk­sia ja mie­li­pi­tei­tä Ve­nä­jäs­tä, ovat ne nyt men­nyt­tä pit­käk­si ai­kaa eteen­päin. Ja jos en­nen ei ol­lut vi­haa, niin nyt on.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo