Olen vii­me ajat lu­es­kel­lut Si­pi­län ja Kor­tes­luo­man kir­jaa Ai­to­ne­va – Työ­tä, Tur­vet­ta ja Elä­mää ja yrit­tä­nyt ku­vi­tel­la, mil­lais­ta elä­mä oli tuos­sa yh­tei­sös­sä. Työ oli ko­vaa, asun­to­pa­ra­keis­sa ku­hi­si­vat syö­pä­läi­set, pit­kät työ­mat­kat teh­tiin pol­ku­pyö­ril­lä, mut­ta oli myös viih­det­tä il­ta­mis­sa, ku­ra­juh­lis­sa ja pik­ku­jou­luis­sa sekä har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia, ku­ten Mart­ta-toi­min­ta, ur­hei­lu, ka­las­tus tai näyt­te­le­mi­nen. Ai­to­ne­va oli ihan oi­kea kylä.