Kih­niö 100 -vuo­den ta­pah­tu­ma­ka­len­te­riin on mer­kit­ty sun­nun­tain 12. hei­nä­kuu­ta koh­dal­le van­ho­jen kan­ta­ti­lo­jen ja ta­lo­jen päi­vä. Sen jär­jes­te­ly­jä on hoi­ta­mas­sa ide­an juh­la­vuo­den avoi­mis­sa suun­nit­te­lu­ta­paa­mi­sis­sa esi­tel­lyt Mai­lis Ris­ku.

Pe­ri­aa­te on sa­man­kal­tai­nen kuin erit­täin suo­si­tus­sa Sas­ta­ma­lan Wan­hat Ta­lot -päi­väs­sä. Käy­tän­nös­sä ta­pah­tu­man ai­ka­na pää­see au­ki­o­lo­ai­ko­jen puit­teis­sa tu­tus­tu­maan mu­ka­na ole­viin koh­tei­siin.

Ris­ku ker­too Kih­ni­ös­tä löy­ty­vän hie­no­ja van­ho­ja ta­lo­ja, jois­ta on ha­lut­tu pi­tää huol­ta. Sa­mal­la ra­ken­nuk­set edus­ta­vat kun­nan van­hin­ta ra­ken­nus­kan­taa. Kih­ni­ön ky­läk­si 1600-lu­vun alus­sa ni­mi­tet­ty alue muo­dos­tui­kin muu­ta­mas­ta ta­los­ta, Ko­va­ses­ta, Hie­ta­ses­ta, Kor­ho­ses­ta, Tar­si­as­ta, Lau­ri­kai­ses­ta ja jo tuol­loin au­ti­oi­tu­nees­ta Lin­nas­ta.

Wan­hat Ta­lot -päi­vää on vie­tet­ty Sas­ta­ma­las­sa vuo­des­ta 2017 läh­tien, ja vii­me vuon­na sii­hen ot­ti osaa yli 50 koh­det­ta.

– Ta­voit­tee­na on, et­tä Kih­ni­ös­sä ta­pah­tu­maan osal­lis­tui­si noin 10 ta­loa.

Ris­kun mu­kaan vie­rai­lu­pis­tei­nä voi­si­vat ol­la ra­ken­nus­ten li­säk­si myös mie­len­kiin­toi­set luon­to­koh­teet. Sas­ta­ma­las­sa osaa ovat ot­ta­neet yk­si­tyis­ko­tien li­säk­si esi­mer­kik­si kylä- ja kult­tuu­ri­ta­lot, mu­se­ot ja yri­tyk­set. Jos in­nos­tuu osal­lis­tu­maan päi­vään, Ris­ku neu­voo ole­maan yh­tey­des­sä hä­neen tai kun­nas­sa Päi­vi She­meik­kaan.

Kih­niö-Seu­ra jär­jes­tää sa­ma­na päi­vä­nä kier­to­a­je­lun. Tar­koi­tus on, et­tä aje­lun ai­ka­na poi­ke­taan ta­pah­tu­mas­sa mu­ka­na ole­vis­sa ta­lois­sa.

Rakennusvuosi jäi hämärään

Yk­si hei­nä­kuun ta­pah­tu­maan osal­lis­tu­vis­ta koh­teis­ta on Päi­vi ja Mika She­mei­kan koti Kor­hos­ky­läs­sä. Talo on var­si­nai­sel­ta Kor­ho­sel­ta siir­ret­ty Yli-Kor­ho­sen ti­lan talo, joka on seis­syt ny­kyi­sel­lä pai­kal­laan vuo­des­ta 1912.

Ra­ken­nuk­ses­sa asui en­sin Päi­vin (o.s. Mä­en­pää) isän mum­mu Su­san­na Yli-Kor­ho­nen. She­meik­ka it­se eh­ti lap­suu­des­saan asua su­ku­ta­los­sa noin vuo­den ver­ran, en­nen kuin per­he muut­ti vie­rei­seen, pu­re­tun na­ve­tan pai­kal­le ra­ken­net­tuun oma­ko­ti­ta­loon.

She­mei­kat al­koi­vat uu­dis­taa ja re­mon­toi­da van­haa ta­loa ko­dik­seen vuo­si­kym­men sit­ten. Urak­kaa oli poh­dit­tu jo ai­em­min, mut­ta tuol­loin se to­det­tiin lii­an mit­ta­vak­si ja She­mei­kat pää­tyi­vät os­ta­maan ja re­mon­toi­maan ta­lon Nis­kok­sel­ta.

Ti­laa tar­vit­tiin kui­ten­kin li­sää. Re­mon­tin al­ka­es­sa She­mei­koil­la oli nel­jä las­ta, ja sit­tem­min lap­si­lu­ku on kas­va­nut vii­teen.

– Koin myös tär­ke­äk­si, et­tä voi­sin ol­la avuk­si van­hem­mil­le­ni, Päi­vi She­meik­ka ker­too.

Yli-Kor­ho­sen ta­lon tark­ka ra­ken­nus­vuo­si ei sel­vin­nyt mis­sään vai­hees­sa re­mont­tia, vaik­ka sitä yri­tet­tiin et­siä. Se on tie­dos­sa, et­tä talo on van­hem­pi kuin 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä ra­ken­net­tu Kor­ho­sen van­ha talo.

– Van­has­ta ai­tas­ta löy­tyi vuo­si­lu­ku 1793 ja rii­hen sei­näs­tä vuo­si­lu­ku 1811, Mika She­meik­ka ker­too.

Vanha vellikello paikalleen

Uu­dis­ta­mi­su­rak­ka oli en­nak­koon ar­va­ten­kin val­ta­va – ja sil­ti töi­tä oli enem­män kuin pys­tyi ku­vit­te­le­maan. Kun­nos­ta­mi­nen käyn­nis­tyi ta­lon tyh­jää­mi­sel­lä ke­vääl­lä 2010. En­sim­mäi­nen vai­he työs­sä oli ta­lon toi­sen pään nos­ta­mi­nen. Se oli va­jon­nut myö­hem­min ra­ken­ne­tun kel­la­rin ta­kia.

Re­mon­tin ai­ka­na pu­ret­tiin lau­ta­ra­ken­tei­nen ulo­ke ja muu­tet­tiin kat­to har­ja­ka­tok­si. Si­sä­työt al­koi­vat suu­ren lei­vi­nuu­nin, sei­nien ja lat­ti­oi­den pur­ka­mi­sel­la. Lau­doi­tus ja kaik­ki ik­ku­nat uu­sit­tiin.

Toi­saal­ta van­han ta­lon, jon­ka hir­si­run­ko oli hy­väs­sä kun­nos­sa, re­mon­toin­ti oli pal­kit­se­vaa. Oma ar­von­sa on toki sil­lä­kin, et­tä sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa ovat asu­neet Päi­vi She­mei­kan su­vun edel­li­set su­ku­pol­vet.

Vaik­ka urak­ka ei ol­lut­kaan pe­rin­ne­ra­ken­ta­mis­ta, on en­ti­sai­kaa sil­ti jäl­jel­lä. Esi­mer­kik­si van­ha vel­li­kel­lo on yhä tal­les­sa.

– Se täy­tyy nyt lait­taa ka­tol­le en­nen ta­pah­tu­maa, Mika She­meik­ka sa­noo.

Lau­ra Jo­ki­sa­lo