Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Kari-Pek­ka Kuor­tin, 31, tu­le­vai­suu­den­nä­ky­mät sai­vat uu­den kään­teen, kun hä­nen ys­tä­vän­sä Tom­mi Vähä-Es­ke­li, 26, eh­dot­ti pu­he­li­mes­sa jo­tain odot­ta­ma­ton­ta.

– Tom­mi soit­ti mi­nul­le en­sin jo­tain muu­ta asi­aa, ja ky­syi ohi­men­nen, et­tä oli­si­ko sii­nä mi­tään ide­aa, jos teh­täi­siin yh­tei­nen na­vet­ta. Eh­do­tus tuli ai­van pus­kis­ta, en­kä en­sik­si osan­nut sa­noa sii­hen mi­tään. Jo seu­raa­va­na päi­vä­nä kui­ten­kin ajat­te­lin, et­tä eh­do­tus vai­kut­taa ai­ka hy­väl­tä ja jär­ke­väl­tä, Kuort­ti ker­too.

Sekä Kuort­tien et­tä Vähä-Es­ke­lien ny­kyi­sis­sä pi­hat­to­na­ve­tois­sa al­koi ol­la sel­lai­nen ti­lan­ne, et­tä laa­jen­nus- ja pa­ran­nus­tar­ve oli kova. Siis­pä nuo­ret isän­nät aloit­ti­vat suun­ni­tel­mat kah­den maa­ti­lan yh­dis­tä­mi­sek­si.

Nyt Ikaa­lis­ten Leu­to­laan on ra­ken­tu­mas­sa yk­si Suo­men suu­rim­mis­ta lyp­sy­kar­ja­ti­lois­ta. Kuor­tit ja Vähä-Es­ke­lit ra­ken­ta­vat kak­si pi­hat­toa yh­teen­sä 600 leh­mäl­le sekä va­sik­ka­lan noin 100 va­si­kal­le. Ton­til­le nou­see li­säk­si eril­li­nen lyp­sy­a­se­ma, kuu­si lie­te­säi­li­ö­tä sekä nel­jä laa­ka­sii­loa säi­lö­re­hul­le.

– Ajat­te­lim­me, et­tä jos uut­ta na­vet­taa al­kaa te­ke­mään, sen täy­tyy ol­la isom­pi. Olem­me vie­rail­leet muil­la vas­taa­vil­la ti­loil­la, jol­lai­sia on Suo­mes­sa jo muu­ta­mia. Li­säk­si olem­me käy­neet ul­ko­mail­la ti­la­vie­rai­luil­la muun mu­as­sa Sak­sas­sa. Las­kel­mia on teh­ty mo­nel­ta kan­til­ta, ja olem­me kuun­nel­leet asi­an­tun­ti­joi­den mie­li­pi­tei­tä, Kuort­ti ker­too.

Osak­kai­na na­vet­ta­yh­ti­ös­sä ovat Kari-Pek­ka Kuort­ti, hä­nen vai­mon­sa ja äi­tin­sä sekä Tom­mi Vähä-Es­ke­li van­hem­pi­neen.

Suur­na­ve­tan pi­täi­si ol­la val­mis jou­lu­kuus­sa, ja leh­mien siir­tä­mi­nen on tar­koi­tus aloit­taa tam­mi­kuus­sa. Kus­tan­nu­sar­vio on ko­ko­nai­suu­des­saan noin 6 mil­joo­naa eu­roa.

Eläimet voivat modernissa pihatossa paremmin

Sekä Kuort­tien et­tä Vähä-Es­ke­lien ny­kyi­sil­lä ti­loil­la on yli 100 lyp­sä­vää. Nuor­kar­ja mu­kaan lu­kien eläi­miä on ti­loil­la yh­teen­sä noin 500. Li­säk­si osak­kaat ovat os­ta­neet Ruo­ve­del­lä myy­tä­vä­nä ol­leen kar­jan, jo­ten kai­ken kaik­ki­aan eläi­miä on täl­lä het­kel­lä yli 900. Niis­tä nuor­kar­ja jää osin osak­kai­den ny­kyi­sil­le ti­loil­le.

Vaik­ka eläin­mää­rä on suu­ri, Kari-Pek­ka Kuort­ti ko­ros­taa, et­tä eläin­ten hy­vin­voin­ti ote­taan huo­mi­oon mo­nin eri ta­voin.

– Mo­nil­la alas­ta tie­tä­mät­tö­mil­lä tun­tuu ole­van aja­tus, et­tei näin suu­res­sa na­ve­tas­sa eläi­mil­lä voi ol­la hy­vät olot. Se ei pidä ol­len­kaan paik­kaan­sa.

Pi­ha­toi­den kul­ku­käy­tä­vät pääl­lys­te­tään ku­mi­ma­tol­la, mikä on sor­kil­le huo­mat­ta­vas­ti hel­lä­va­rai­sem­pi vaih­to­eh­to kuin kova be­to­ni­lat­tia. Li­säk­si na­vet­toi­hin tu­le­vat ver­ho­sei­nät sekä ava­rat sei­nä­au­kot mah­dol­lis­ta­vat luon­nol­li­sen il­man­vaih­don.

Alus­tat ovat peh­me­ät myös leh­mien ma­kuu­par­sis­sa. Pi­hat­toi­hin teh­dään sy­vä­kui­vi­ke­par­ret, jois­sa on 20 sen­tin vah­vui­nen kui­vi­ke­ker­ros. Li­säk­si na­vet­toi­hin on tu­los­sa laa­ja poi­ki­ma-alue se­kin pak­sul­la kui­vi­ke­ker­rok­sel­la. Kui­vik­kee­na käy­te­tään lan­ta­se­pa­raat­to­rin lan­nas­ta erot­te­le­maa kui­va-ai­net­ta.

Ny­ky­tek­no­lo­gia mah­dol­lis­taa myös eläin­ten te­hok­kaan seu­ran­nan. Leh­mil­le lai­te­taan tun­nis­ti­mel­la ole­vat kau­la­pan­nat, jot­ka mit­taa­vat nii­den ak­tii­vi­suut­ta ja mä­reh­ti­mis­tä.

Lypsykaruselliin päädyttiin useastakin syystä

Suur­na­vet­taan ra­ken­ne­taan mo­der­ni, 20-paik­kai­nen au­to­maat­ti­ka­ru­sel­li, jos­sa lyp­syn hoi­ta­vat ro­bot­ti­kä­si­var­ret. Lyp­sy­a­se­ma si­jait­see pi­ha­tois­ta eril­li­ses­sä sii­ves­sä, jon­ne me­nee yh­dys­käy­tä­vä. Leh­mät oh­ja­taan lyp­syl­le 90 eläi­men ryh­mis­sä yk­si ryh­mä ker­ral­laan.

– Toi­se­na vaih­to­eh­to­na oli asen­taa yk­sit­täi­siä lyp­sy­ro­bot­te­ja pit­kin na­vet­taa. Ne lyp­säi­si­vät vuo­ro­kau­den ym­pä­ri ja leh­mät kä­vi­si­vät siel­lä omaan tah­tiin. Sii­nä on hy­viä puo­lia, mut­ta na­vet­ta ei ole ke­nen­kään ko­ti­pi­has­sa, kun ro­bo­til­ta tu­lee esi­mer­kik­si yö­hä­ly­tyk­siä. Mo­lem­mil­la ti­loil­la on 15 vuo­den ko­ke­mus lyp­sy­ro­bo­tis­ta, jo­ten ai­ka hy­vin tie­däm­me, mitä se on, Kuort­ti taus­toit­taa.

Lyp­syn kes­kit­tä­mi­nen yh­teen paik­kaan tuo työn­te­koon en­nen kaik­kea jär­jes­tel­mäl­li­syyt­tä ja se hel­pot­taa esi­mer­kik­si työ­vuo­ro­jen te­ke­mis­tä, kun lyp­syä ei tar­vit­se teh­dä lain­kaan yö­ai­kaan. Li­säk­si huol­to­kus­tan­nuk­set tu­le­vat lyp­sy­ro­bot­tia al­hai­sem­mik­si.

Leh­mät oh­ja­taan val­vo­van sil­män al­la lyp­syl­le vä­hin­tään kah­des­ti päi­väs­sä, jol­loin myös on­gel­mat voi­daan ha­vai­ta hel­pom­min.

– Jos leh­mä on esi­mer­kik­si sai­ras, se huo­ma­taan to­den­nä­köi­ses­ti no­pe­am­min kuin sil­loin, jos ne oli­si­vat tuol­la oman on­nen­sa no­jas­sa.

Vastuualueita jaettu osakkaiden kesken

Suo­mes­sa ti­la­ko­ko­jen kas­va­es­sa myös työn or­ga­ni­soin­tiin ja työs­sä jak­sa­mi­seen kiin­ni­te­tään en­tis­tä enem­män huo­mi­o­ta. Kuor­tit ja Vähä-Es­ke­lit ovat ja­ka­neet vas­tuu­a­lu­ei­ta kes­ke­nään, mikä hel­pot­taa ja sel­keyt­tää työn­te­koa.

– Jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa oli aja­tuk­se­na, et­tä työ­mää­rää saa­daan pa­rem­min kes­ki­tet­tyä, kun kah­den ti­lan kar­jat tu­le­vat sa­maan paik­kaan. Ke­nen­kään ei tar­vit­se pai­nia yk­sin on­gel­mien kans­sa.

Ti­lal­le on li­säk­si tar­koi­tus pal­ka­ta 4 ul­ko­puo­lis­ta työn­te­ki­jää. Ta­voit­tee­na on, et­tä jo­kai­sel­la osak­kaal­la on vä­hin­tään yk­si va­paa­päi­vä vii­kos­sa.

Kuort­ti to­te­aa, et­tä vaik­ka mai­don­tuo­tan­non nä­ky­mät ovat muut­tu­neet ja mai­to­tuot­tei­den ku­lu­tus on vä­hen­ty­nyt Suo­mes­sa, us­koa alan tu­le­vai­suu­teen löy­tyy.

– Kyl­lä täs­sä sil­lä ta­val­la aja­tel­laan, et­tei mai­to­tuot­tei­den ku­lu­tus ole kui­ten­kaan lop­pu­mas­sa.

Maa­ti­lal­la elä­män­sä asu­nut Kuort­ti to­te­aa am­ma­tin­va­lin­nan ol­leen hä­nel­le sel­vää pie­nes­tä pi­tä­en.

– En voi­si ku­vi­tel­la te­ke­vä­ni mi­tään muu­ta­kaan. Tämä on ta­vat­to­man mie­len­kiin­tois­ta. Mon­taa­kaan sa­man­lais­ta päi­vää ei ole, hän sa­noo.

Ai­no Tuo­hi­luo­ma