Mehupurkki, nuuskapussi, olutpullo, tupakantumppeja, foliorasia, lonkerotölkki, makkarapussi, pillejä, leipäpussinsulkijoita, muovinpalasia, pehmolelu, Ikean kassi. Kiuaskivet?
Kaikkea näitä löytyi perjantaiaamuna Seitsemisen kansallispuiston Kirkaslammen taukopaikalta.
– Kaikista yleisin roska on mehupurkin pillin suojamuovi. Kirkkaita suojamuoveja on kaikkien nuotio- ja taukopaikkojen reunustat täynnä. Tupakantumpit on hyvä kakkonen. Uutena nousijana ovat nuuskapussit, sanoo luontovalvoja Erkki Piilola.
Piilola tuntee kansallispuiston vieraiden tavat. Suurin osa retkeilijöistä nauttii luonnosta sitä roskaamatta. He osaavat myös kulkea muita häiritsemättä ja pitävät koiransa kytkettyinä.
Roskaajia ja säännöistä piittaamattomia on pieni porukka. Nämä hällävälistit ovat harmillisen näkyvä joukko. Vahinkoja sattuu, mutta yleensä teko on tahallinen.
– Ihan yleistä on, että roskat piilotetaan pitkospuiden alle tai rakennusten seinämiin. Piilottaminen tekee roskien keräämisestä vielä työläämpää.
Sesonkiaikana Piilolalla on apunaan määräaikainen puistomestari. Ilman hänen apuaan ei pystyttäisi huolehtimaan edes perussiivouksista halutulla tasolla.
Tänä keväänä Seitsemisessä on ollut kävijöitä huomattavasti enemmän kuin yleensä vastaavana ajankohtana. Viikko sitten lauantaina luontokeskuksen pysäköintialueella oli 60 ajoneuvoa. Parkkipaikalle mahtuu sujuvasti noin 40 autoa.
– Lisäksi tienreunustat molempiin suuntiin olivat täynnä autoja. Myös kaikki tauko- ja nuotiopaikat olivat kansoitettuja. Tämä on erikoinen ilmiö, kun suositus on nimenomaan on, että pidetään välimatkat eikä keräännytä yhteen, Piilola sanoo.
Suositusten ja määräysten noudattaminen on joillekin vaikeaa. Kieltotaulut ja puomit eivät kaikkia pidättele.
Tällä hetkellä ajoneuvoilla ajoa Soljasten alueelle ei suositella. Tieltä on kuitenkin löytynyt autoista irronneita muovinpalasia. Kiinni mutaan jääneitä ajoneuvoja pitää käydä hinaamassa irti.
Viime vuonna puomi oli ajettu säpäleiksi kolme tuntia asettamisen jälkeen.
– Rajoitukset menevät joillakin tunteisiin.
Tunteisiin menevä aihe on myös irtokoirat, jotka ovat jatkuva ongelma. Osa koiranomistajista kokee, että he voivat pitää koiransa vapaina. Kansallispuistoissa koira on kuitenkin ehdottomasti oltava kytkettynä–aina.
Kirkaslammen taukopaikalla kohtaa Piilolaa tuttu näky. Telttailu on kielletty, mutta paikalla on teltta yöpyjineen.
Selityksen Piilola tietää jo etukäteen, "ei me tiedetty" ja "ei me nähty". Tällä kerralla selitys on jälkimmäinen.
Tuttua on myös taukokatoksen sammutussangon käyttö roska-astiana. Sangon pohja on kupruilla, sitä on jälleen käytetty keittoastiana.
Piilola aloitti työnsä huoltomiehenä kansallispuistossa vuonna 1998, ja vakituisena vuonna 2003. Roskaa hän arvioi keränneensä vuosien mittaan tuhansia säkkejä.
Yksi pahimmista ajankohdista on juhannus. Kansallispuiston kannalta paras mittumaari olisi kolea.
– Lunta ja pari lämpöastetta. Pysyisivät puistot siisteinä.
Pahimpiin sotkuihin lukeutuu Helvetinjärven Haukanhiedan siivoaminen 2000-luvun alussa. Piilola siivosi 350 pulloa ja 18 säkillistä roskaa yhden päivän aikana.
Samaisella Haukanhiedalla paloi yhtenä vuonna retkeilijöiden teltan lisäksi 1,5 hehtaaria aluskasvillisuutta. Palo lähti nuotiosta.
Jotkut sytyttävät nuotionsa kansallispuistossa mihin tahansa.
– Tuli saattaa levitä nuotion alapuolelta maahan kaivautumalla. Sammalpohja syttyy palamaan ja nousee happea saatuaan 10 metrin päässä. Hyvin pitää paikkansa vanha suomalainen sanonta "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä".
Seitsemisessä eniten roskaa kertyy Soljasten alueella. Katokselliselle nuotiopaikalle on helppo ajaa autolla vierelle. Roskaajat käyvät yleensä paistamassa makkaraa, jättävät roskat ja lähtevät pois.
Hiljattain Piilola kohtasi kolme rinkka selässä kulkenutta retkeilijää mukanaan roskapussi. Tällainen näkymä lämmittää luontovalvojaa.
– Aikanaan oma tyttäreni huomasi, kuinka samalla taukopaikalla ollut mies pudotti makkarapaketin muovin penkin alle. 5-vuotias tyttö seurasi ottaako mies muovin mukaansa. Kun mies alkoi nostaa rinkkaa selkäänsä, huomautti tytär, että miehen on helpompi kantaa roska pois, kun se on nyt ilman makkaroita kevyempikin. Tuo hetki tallentui mieleen, että on sitä jotain osannut tässä elämässä jälkipolvelle oikein opettaa, Piilola toteaa.
Maarit Lehto
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.