Kun täyt­tää 18, tun­tuu sil­tä, et­tä kaik­ki ovet maa­il­mas­sa ovat avoin­na. Vih­doin­kin saa teh­dä mitä ha­lu­aa, mil­loin ha­lu­aa ja mis­sä ha­lu­aa. Oma pää­tän­tä­val­ta kas­vaa ei­kä ku­kaan voi enää ker­toa, mitä pi­täi­si teh­dä ja mitä ei. On niin sa­no­tus­ti oman elä­män­sä her­ra, ja het­ken tun­tuu sil­tä, et­tä on va­paam­pi kuin kos­kaan ai­em­min. Omaa elä­mään­sä saa aloit­taa ra­ken­ta­maan juu­ri sel­lai­sek­si kuin on ai­na unel­moi­nut. Ky­seis­tä ikä­tolp­paa odo­te­taan malt­ta­mat­to­ma­na jo pie­nes­tä pi­tä­en. Mi­nul­la asia oli kui­ten­kin toi­sin päin – kam­mok­suin ai­kui­suut­ta.