Odo­tin kak­si vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta sitä oi­ke­aa pro­jek­tia. On­nek­si olen hyvä odot­ta­mi­ses­sa, sil­lä nyt sen löy­sin. En­kä jou­tu­nut edes ”vain tyy­ty­mään” ta­loo­ni. Nyt mi­nul­la on oma koti ja vai­kea pääs­tää ir­ti aja­tuk­ses­ta, et­tä en ole enää ko­di­ton. Muis­tan sen tun­teen, kun kan­noin ta­va­roi­ta­ni va­ras­toon Tam­pe­reel­la. Olin ai­van kau­huis­sa­ni sii­tä, et­tä mi­nul­la ei ole enää ko­tia.