En saa­nut Jörn Don­ne­rin vii­me­ai­kai­sis­ta kir­joi­tuk­sis­ta kä­si­tys­tä, et­tä hän 86 vuo­den kor­ke­aan ikään eh­ti­nee­nä oli­si tun­te­nut jo ole­van­sa val­mis kuo­le­maan. Ei ol­len­kaan. Hel­mi­kuun 5:ntenä hän oli­si taas täyt­tä­nyt vuo­sia – tuo­na suur­mies­ten suo­si­ma­na syn­ty­mä­päi­vä­nä. San­ka­rien lis­ta al­kaa Ru­ne­ber­gil­lä, ja Don­ne­rin koh­dal­la ei san­ka­ruus ole ol­len­kaan him­me­äm­pää.