Olin jo­tain 5-vuo­ti­as, kun ihai­lin naa­pu­rin­po­jan ak­vaa­ri­o­ta. Se oli ar­vi­ol­ta vii­den lit­ran ko­koi­nen pyö­reä pal­lo, jos­sa oli mil­joo­na­ka­lo­ja. Nii­tä sai bon­gail­la ve­des­tä, joka oli sa­me­aa ja rus­ke­aa kuin ku­ra­lä­tä­kös­sä, jo­ten vain lä­hel­le la­sia tu­le­van ka­lan saat­toi näh­dä.