Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.
Helsingin Sanomat käsitteli tasavallan presidentin valtaoikeuksia heinäkuun puolivälissä (HS 12.7.2020). Aihe on toki tärkeä, mutta sen toistuva kumpuaminen jaksaa kummastuttaa. Tällä kertaa Hesari oli kaivanut kolme asiantuntijaa, jotka arvelivat – samansuuntaisesti – presidentin käyttävän valtaoikeuksiaan täysimääräisesti ja hieman astuvan tonttinsa rajoillekin.
UKK:n syntymästä tulee syksyllä kuluneeksi 120 vuotta. Kekkosen jälkeen presidentin valtaoikeuksia on kavennettu reippaasti. Maaseudulla, erityisesti entisillä keskustan vahvoilla kannatusalueilla vahvan johtajan kaipuuseen törmää aika ajoin. Aika kultaa muistot. Osa UKK:n toimista oli sellaisia, jotka eivät kuulu demokratiaan. Rajoitukset ovat olleet oikeita.
Vallan kaventamisesta huolimatta presidenttiys on säilyttänyt merkityksensä. Demaripresidentit Koivisto, Ahtisaari ja Halonen saivat kukin arvostusta läpi puoluekentän. Valtaa ei voida vain antaa, vaan se pitää osata myös ottaa. Kansansuosion ja arvojohtajuuden suhteen Niinistö on siirtynyt vähintään yhtä painoluokkaa korkeammalle edeltäjiinsä nähden. Iso osa kansasta ei näe tilanteessa ongelmia.
Vähälle keskustelulle on jäänyt, mitä parlamentarismille, erityisesti päätöksenteon toimivuudelle on tässä ajassa tapahtunut. Surullisin esimerkki lienee sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva uudistus, josta ei tahdo tulla kertakaikkiaan mitään. Kyse on niin talouden kuin kansalaisten palveluiden ja hyvinvoinnin kannalta merkittävästä kokonaisuudesta. Poliittiset intohimot keikuttavat uudistusta suuntaan jos toiseen.
Pääministeri ja pääministeripuolue saavat painavat nappulat kaulaan, vaikka kansan vaaleissa antama valtakirja saattaa tulevaisuudessa perustua pysyvästi alle 20:n, jopa 15 prosentin tuntumassa olevaan kannatukseen. Puoluekentän hajaannus entiseen kolmen vahvan aikaan nähden vaikuttaa jäävän pysyväksi ilmiöksi. Ministerivaihdokset, jopa pääministeriyttä myöten, tuntuvat olevan pelkkä ilmoitusasia. Hallituskoaliton jättämisellä uhkailusta on siitäkin tullut maan tapa. Liekö edessä vielä vähemmistöhallituksien aika?
Kolmas huolestuttava ilmiö on politiikan kasvava rälssi, eli avustaja-armeija ja sen kasvava valta. Edes tuoreet, valtiovarainministerin eroon johtaneet töppäilyt eivät ole herättäneet sen kummempaa ilmiön kriittistä tarkastelua.
Seuraavan kerran presidentti valitaan 2024. Galluppeja julkaistaan sinnikkäästi jo nyt, vaikka ehdokasasettelusta ei ole mitään tietoa. Valtaoikeuskeskustelussa on rivien välissä nähtävissä pelko asetelmasta, jossa loppusuoralla olisi kaksi äärilaitojen ehdokasta. Mihin perinteikkäät sdp., kokoomus ja keskusta silloin kallistuisivat? Ehdokasasettelu kaipaa vielä kovia nimiä.
Mutta mitä tapahtuu ennen sitä? Maailman kehitystä katsoessa ei olisi yllätys, vaikka valtaoikeuksien rajaamiskeskustelun rinnalla pohdittaisiin myös niiden lisäämistä.
Jukka Huikko
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.