Soi­tin jou­lu­na pu­he­lui­ta van­hoil­le tu­tuil­le­ni. Eräs heis­tä yl­lät­ti. Hän oli lop­pu­vuo­des­ta muut­ta­nut ko­ti­seu­dul­leen, joka on se sama itä­hä­mä­läi­nen tie­noo, jos­ta al­le­kir­joit­ta­nut on ko­toi­sin. Val­ta­kun­nal­li­nen työ­nan­ta­ja oli ko­ro­na­vuo­den myö­tä mah­dol­lis­ta­nut etä­työt. Jat­kos­sa tut­ta­va­ni te­kee 1–2 päi­vää töi­tä Hel­sin­gis­sä, lo­put ko­ti­pi­tä­jäs­sään tai ym­pä­ri Suo­mea, sil­lä työ­hön liit­tyy pal­jon mat­kus­ta­mis­ta. Mu­ka­na muut­ti sai­raan­hoi­ta­ja­vai­mo, jol­le töi­tä löy­tyi no­pe­as­ti.