Kai­kes­sa ur­hei­lus­sa tar­vi­taan tuo­ma­rei­ta. Eri­tyi­ses­ti pal­lo­pe­le­jä mil­lään sar­ja­ta­sol­la on vai­kea ku­vi­tel­la il­man ero­tuo­ma­ria, ky­lä­tap­pe­luik­si­han ne pa­him­mil­laan voi­si­vat kään­tyä. Pil­lin­hal­ti­jaa kan­nat­tai­si siis koh­del­la kuin kuk­kaa käm­me­nel­lä, mut­ta ei­hän se niin mene.

– Ei siel­lä saa kau­he­as­ti ka­ve­rei­ta, pait­si toi­set tuo­ma­rit, Ar­to Veh­ka­pu­ru sa­noo.

Hän on tuo­ma­roi­nut ai­ka­naan jää­kiek­koa ja jal­ka­pal­loa, mut­ta eri­tyi­ses­ti sa­li­ban­dyä – ja vii­me vuo­si­na vain sitä pa­ri­sa­taa ot­te­lua vuo­des­sa. Rak­kau­des­ta la­jiin, sil­lä ku­ten to­det­tua, ero­tuo­ma­ria har­voin kii­tel­lään. Päin­vas­toin: var­sin­kin aloit­te­le­vaa tuo­ma­ria ko­e­tel­laan eri­tyi­ses­ti.

– Kun uu­si naa­ma tu­lee, niin var­maa on, et­tä ko­keil­laan mitä ka­ve­ri kes­tää. Sii­nä pi­tää ol­la pää kun­nos­sa. Yleen­sä en­si­ker­ta­lai­nen pan­naan ko­ke­neem­man tuo­ma­rin ka­ve­rik­si.

Mut­ta uu­sia tuo­ma­rei­ta tar­vi­taan. Veh­ka­pu­ru lu­paa aut­taa, jos joku kiin­nos­tuu teh­tä­väs­tä.

Veh­ka­pu­ru tuli tuo­ma­rin hom­miin luon­nol­lis­ta tie­tä. Hän pe­la­si it­se jal­ka­pal­loa ja jää­kiek­koa Il­vek­ses­sä, ja aloit­ti val­men­ta­mi­sen­kin jo 15-vuo­ti­aa­na. Kun jää­kiek­ko hii­pui Kih­ni­ös­sä ja sa­li­ban­dy tuli, tar­vit­tiin tuo­ma­rei­ta. Hän läh­ti Rami Kuu­se­lan ja Jyr­ki Jär­ven­taus­tan kans­sa kurs­sil­le.

Ar­to Veh­ka­pu­ru aloit­ti Tam­pe­reen ero­tuo­ma­ri­ker­hon vä­reis­sä vuon­na 2000, mut­ta siir­tyi Poh­jan­maan puo­lel­le vuon­na 2013. Ot­te­lut ovat enim­mäk­seen Kok­ko­lan ja Tam­pe­reen vä­li­sel­lä alu­eel­la.

Yk­si erä lii­gan vä­lie­rää

Ar­to Veh­ka­pu­run tuo­ma­riu­ran täh­ti­het­ki oli Sei­nä­jo­el­la 19. maa­lis­kuu­ta 2017. Sa­li­ban­dy­lii­gan vä­lie­rä SPV–Es­poon Oi­lers oli al­ka­mas­sa, mut­ta ot­te­lun toi­nen tuo­ma­ri oli myö­häs­sä. Mies­tä ei jää­ty odot­te­le­maan. Sen si­jaan jär­jes­tä­jät bon­ga­si­vat kat­so­mos­ta kih­ni­ö­läi­sen ja ky­syi­vät hän­tä tuu­raa­maan. Veh­ka­pu­ru oli ai­em­min päi­väl­lä vi­hel­tä­nyt C-nuor­ten SM-sar­jaa, jo­ten kamp­peet oli­vat mat­kas­sa. Ne nis­kaan ja rai­ku­vien ap­lo­dien saat­ta­ma­na ken­täl­le.

– On­nek­si se oli vain yk­si erä, kun­to ei oli­si kes­tä­nyt sitä vauh­tia enem­pää. Puls­si oli var­maan yli 200, Veh­ka­pu­ru muis­te­lee lii­ga­de­byyt­ti­ään, jos­ta kir­joit­ti myös seu­raa­van päi­vän Il­ta-Sa­no­mat.

Veh­ka­pu­ru on tuo­min­nut sa­li­ban­dy­ot­te­lui­ta kai­kil­la sar­ja­ta­soil­la kak­kos­di­va­ris­ta sekä B- ja C-nuor­ten SM-sar­jois­ta alas­päin. Vaik­ka sään­tö­kir­ja on sama, niin tyy­li muut­tuu sar­ja­ta­son mu­kaan. Puu­laa­ki­pe­leis­sä tar­vi­taan jos­kus kol­li­kis­san luon­net­ta, hän muo­toi­lee.

– Vä­hän kaik­kea siel­lä saa kuul­la, mut­ta pi­tää vain ym­mär­tää sul­kea se pois. On­nek­si pa­him­mat huu­te­li­jat al­ka­vat jo ka­do­ta kat­so­mois­ta.

Ter­veel­lis­tä vaih­te­lua val­men­ta­jal­le

Tie­ten­kään sa­li­ban­dy­kat­so­mos­sa ei is­tu­ta kuin kin­ke­reil­lä. Pe­lin kuu­luu­kin he­rät­tää tun­tei­ta, muu­ten­han ur­hei­lus­sa ei oli­si mi­tään ide­aa. Ar­to Veh­ka­pu­ru läm­pe­nee kyl­lä it­se­kin sil­loin, kun seu­raa ot­te­lua val­men­ta­ja­na. Tuo­ma­ri­ko­ke­mus kuu­lem­ma kyl­lä hil­lit­see re­ak­ti­oi­ta val­men­ta­jan pen­kil­lä.

– Mun mie­les­tä jo­kai­sen val­men­ta­jan kan­nat­tai­si vi­hel­tää edes yk­si kau­si, niin nä­ki­si asi­at myös toi­sel­la lail­la. Ai­na­han tuo­ma­ri ei ole oi­ke­as­sa, mut­ta hyvä tuo­ma­ri pys­tyy myön­tä­mään vir­heen­sä.

– Ei sitä vir­het­tään sil­ti pidä koko sa­lil­le kuu­lut­taa. Mut­ta voi käy­dä asi­an ly­hy­es­ti läpi pa­rin pe­laa­jan tai val­men­ta­jan kans­sa.

Ohu­kai­nen, Pak­su­kai­nen ja 2 pil­liä

Jos tuo­ma­ri ei saa­kaan ka­ve­rei­ta kat­so­mos­ta, niin kol­le­gois­ta saa pait­si ka­ve­rei­ta myös erit­täin pit­kä­ai­kai­sia ys­tä­viä. Kun yh­teis­työ su­juu eri­tyi­sen sau­mat­to­mas­ti, muo­dos­tuu va­ki­tui­sia tuo­ma­ri­pa­re­ja. Niin kuin Ar­to Veh­ka­pu­ru ja Ari-Pek­ka Har­ju.

– Poh­jan­maan le­gen­daa­ri­nen kak­sik­ko Ohu­kai­nen ja Pak­su­kai­nen. Jo­kai­nen voi ar­va­ta kum­pi on kum­pi, Veh­ka­pu­ru nau­raa.

Yh­teis­työ ei ole pelk­kää te­le­pa­tia, vaan ny­kyi­sin myös te­le­tek­niik­kaa. Tuo­ma­rit voi­vat vies­tiä kuu­lo­ke­mik­ro­fo­nin avul­la kes­ke­nään, min­kä an­si­os­ta he voi­vat ol­la tie­toi­sia ti­lan­teen ke­hi­tyk­ses­tä muu­al­la­kin kuin suo­raan edes­sään.

Ar­to Veh­ka­pu­ru suun­nit­te­lee vi­hel­tä­vän­sä vie­lä ai­na­kin pari vuot­ta eli kuu­si­kymp­pi­sek­si. Mi­kään ikä­ra­ja se ei ole, sil­lä tuo­ma­roin­tia voi jat­kaa iäs­tä riip­pu­mat­ta, kun­han lä­päi­see vuo­sit­tai­set sään­tö­ko­keet ja kun­to­tes­tit. Se on siis vi­ral­li­nen puo­li.

– En­hän minä voi­si teh­dä tätä, jos ei vai­mo oli­si ym­mär­tä­väi­nen. Tie­tys­ti se­kin vai­kut­taa, et­tä kaik­ki 4 las­tam­me pe­laa­vat sä­bää ja ovat tosi hy­viä jo­kai­nen.

Heik­ki Pet­ti­nen