Syksyllä 2013 Mika Kauraharjun, 44, kaveri kysyi lähtemään mukaan reippailutapahtumaan Kuusamoon. Ilmoittautua pitäisi nopeasti.
Vasta ilmoittautumisen yhteydessä selvisi, että reippailu tarkoitti 53 kilometrin ultrajuoksua Karhukierroksen poluilla toukokuussa 2014. Koska kysyjä oli tuttu ja ilmansuuntana pohjoinen, joka on ollut Kauraharjulle tärkeä paikka valokuvauksen kannalta, päätti hän ottaa osaa.
– Jos tapahtuma olisi ollut vaikkapa Säkylässä, niin en olisi lähtenyt.
Kauraharju on liikkunut ja urheillut lapsesta lähtien, mutta juoksemisesta hän ei ollut koskaan erityisemmin välittänyt. Edellinen juoksusuoritus oli ollut armeijan Cooperin testi. Puolessa vuodessa piti siis edetä nollasta kisakuntoon.
Ensimmäinen ultrajuoksu olisikin sitten ikimuistoinen, sillä kevät tuli tuolloin myöhässä. Hautajärveltä lähtiessä poluilla virtasi sulamisvesiä, mutta Juumalta Rukalle vievällä osuudella tarjolla oli polkujuoksusanaston mukaisesti munahanki.
Toisin sanoen lumen syvyys vaihteli polvesta vyötäröön viimeisen parinkymmenen kilometrin aikana.
– Oli hyvä, että loppumatka piti kahlata lumessa. En oli jaksanut enää juosta.
Aikaa poluilla kului hieman alle 10 ja puoli tuntia.
Varpaankynnet kulutustavaraa
Kauraharju on siis harrastanut polkujuoksua ja ultrajuoksutapahtumia yli 6 vuoden ajan. Pisimmät matkat ovat olleet sata mailia eli noin 160 kilometriä. Kyseisillä matkoilla hän on kellottanut aikoja 30 tunnin molemmin puolin.
Tärkein ominaisuus ultrajuoksussa on henkinen vahvuus. Pelkällä hyvällä kunnolla maaliin pääsy ei ole taattu.
– Sanotaan, että sataan kilometriin asti on helppoa. Sitten alkaa tulla vaikeuksia.
Esimerkiksi sadan mailin kisassa vaikeuksia voi olla 60 kilometrin verran. Kauraharjun mukaan omaa mielentilaa, kuntoa ja väsymystä täytyy osata kuulostella. Hän itse on selvinnyt pienillä oireilla.
Ilman rakkoja voi juosta, jos matkaa on korkeintaan 85 kilometriä. Varpaankynnet taas ovat pitkillä matkoilla kulutustavaraa.
Toisaalta on myös oltava realisti. Joskus on järkevää keskeyttää.
Viime vuonna Kauraharju osallistui Ultra Trail Tour Finlandiin (UTTF), joka koostui kolmesta ultramatkan polkujuoksusta. Ensin edessä oli 166 kilometriä Karhunkierroksella toukokuussa, sitten 160 kilometriä Ylläs–Pallaksella heinäkuussa ja lopulta 131 kilometriä Kolin Vaarojen Maratonissa lokakuun alussa. Juoksut suoritettuaan saa UTTF-liivin.
Kauraharjusta tuli melkein liivin omistaja. Karhunkierros ja Ylläs–Pallas olivat jo takana, ja jäljellä oli enää Vaarojen Maraton, Suomen perinteisin polkujuoksukisa. Hieman ennen sitä hän sairasti flunssan, mutta lääkäriltä heltisi lupa lähteä matkaan.
Juoksua oli takana yli 100 kilometriä, kunnes Kauraharju totesi Kiviniemen huoltopisteellä, ettei suoritusta ole enää turvallista jatkaa. Matkaa maaliin oli noin 25 kilometriä, ja aikaa hyväksyttyyn suoritukseen oli jäljellä 6 tuntia.
Kauraharju aikoo kuitenkin jatkaa UTTF-liivin metsästystä. Kuluva vuosi poikkeusoloineen on tosin vaikuttanut juoksutapahtumiinkin.
Suosiota luonnonläheisyydestä
Polkujuoksua voi toki harrastaa ilman ultramatkoja. Itse asiassa lajin suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Yksi syy on Kauraharjun mainitsema luonnonläheisyys.
Polkujuoksu on myös armollisempi keholle, sillä alusta on pehmeämpi. Asvalttia Kauraharju pitää liian kovana ja rankkana kropalle.
Vaihtelevan maaston vuoksi laji vahvistaa lihaksia monipuolisemmin, ja samalla kehittyvät kestävyys, ketteryys, koordinaatio ja tasapaino.
Mikäli lajin harrastaminen kiinnostaa, ei sen aloittaminen ole ainakaan ympäristöstä kiinni. Kauraharjun mukaan tällä seudulla on hyvä mahdollisuudet polkujuoksulle.
Laura Jokisalo
Polkujuoksu
Laji, jossa juostaan luonnon poluilla.
Matkan pituus vaihtelee noin 5 kilometristä ultramatkoihin.
Ultrajuoksu
Kaikki maratonia pidemmät matkat.
Useimmiten 53–160 kilometriä.
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.