Suh­teel­li­sen uu­te­na äi­ti­nä olen jou­tu­nut mo­nes­ti ti­lan­tei­siin, jois­sa olen poh­ti­nut van­ho­jen, ko­to­na opit­tu­jen ta­po­jen, tois­ten neu­vo­jen, tut­ki­mus­tie­to­jen ja Ins­tag­ram-äi­tien elä­män ope­tuk­sien vä­li­siä suh­tei­ta. Nii­tä ver­tail­len olen pyr­ki­nyt sel­vit­tä­mään mil­lai­nen äi­ti ja ai­kui­nen olen ja ha­lu­an ol­la. Pa­rem­pi ih­mi­nen kuin ei­len, tiet­ty. Sel­lai­seen it­sen­sä tut­ki­mi­seen, tai hie­nos­ti sa­not­tu­na ref­lek­toin­tiin, mei­tä on kou­lus­sa ope­tet­tu ja sa­maa ker­ro­taan meil­le myös me­di­as­sa: Opi tun­te­maan it­se­si, niin tie­dät, mis­sä olet hyvä ja mis­sä on vie­lä pa­ran­ta­mi­sen va­raa.