Maa­lis­kuun toi­se­na vii­kon­lop­pu­na kar­vi­a­lai­sil­le oli tar­jol­la pit­käs­tä ai­kaa te­at­te­ria, sii­tä kii­tos ja ku­mar­rus! Ei­kä mitä ta­han­sa näy­tel­mää, vaan ää­rim­mäi­sen niu­koin ul­koi­sin kei­noin pe­laa­va esi­tys: näyt­tä­möl­lä ai­no­a­na rek­vi­siit­ta­na kak­si muo­vi­tuo­lia, esit­tä­ji­nä (etu­pääs­sä tuo­leis­sa is­tu­en) kak­si val­ko­pai­tais­ta mies­tä, ei min­kään­lai­sia ää­nel­li­siä te­hos­tei­ta ja teks­ti­nä kah­den suu­rin piir­tein sa­ma­ni­käi­sen mie­hen ar­ki­kes­kus­te­lua.