Vuo­den lop­puun ajat­te­lin kir­joit­taa yh­des­tä tär­ke­äs­tä tee­mas­ta, jos­ta meil­lä jo­kai­sel­la var­mas­ti on mie­li­pi­de, mut­ta sen mer­ki­tyk­ses­tä ja si­säl­lös­tä sen si­jaan meil­lä to­den­nä­köi­ses­ti on kes­ke­näm­me eri­lai­nen kä­si­tys. Tämä tee­ma on luot­ta­mus. Toi­mi­ak­seen per­he, työ­yh­tei­sö, yh­teis­kun­ta, mikä ta­han­sa or­ga­ni­soi­tu toi­min­ta tar­vit­see luot­ta­mus­ta. Pys­ty­äk­sem­me luot­ta­maan jo­hon­kin tar­vit­sem­me myös jon­kin­lai­sen va­kuu­tuk­sen sii­tä, et­tä so­pi­muk­set pi­de­tään tai asi­at me­ne­vät to­tut­tuun ta­paan eteen­päin.