Ai­ka­kir­jois­ta käy sel­vil­le, et­tä kih­ni­ö­läis­ten pyr­ki­myk­set it­se­näi­sek­si seu­ra­kun­nal­li­sek­si yh­teis­kun­nak­si ja sitä mu­kaa omak­si pi­tä­jäk­si Suur-Ikaa­li­ses­ta al­ka­vat jo 1700-lu­vul­la, ker­too kun­nan 50-vuo­tis­his­to­rii­kin laa­ti­ja kan­sa­lais­kou­lun joh­ta­ja Kaar­lo Toi­mi. Kun­ta viet­tää it­se­näis­ty­mi­sen­sä 50-vuo­tis­päi­vää en­si sun­nun­tai­na 28.6.

Vuon­na 1731 Ikaa­li­sis­sa pi­de­tys­sä piis­pan­tar­kas­tuk­ses­sa piis­pa Tam­me­li­nin joh­dol­la, on teh­ty ano­mus kih­ni­ö­läis­ten ta­hol­ta saa­da lupa ra­ken­taa oma saar­na­tu­pa. Kui­ten­kin sa­maan ai­kaan oli vi­reil­lä Hon­ka­jo­en ja Iso­jo­en kap­pe­lien pe­rus­ta­mi­nen, jo­ten kih­ni­ö­läis­ten asia jäi le­pää­mään. Vuon­na 1736 oli Ikaa­li­sis­sa ro­vas­tin­kä­rä­jät, jol­loin ta­lol­li­nen Jaak­ko Kui­va­nen (Kui­vas­jär­vel­tä) uu­dis­ti yl­lä­mai­ni­tun ano­muk­sen. Sil­loin kirk­ko­her­ra Rot­ho­vius puol­si ano­mus­ta, kos­ka oli pe­rä­ti vai­ke­aa sa­vu­pir­teis­sä pi­tää seu­ra­kun­nal­li­sia ti­lai­suuk­sia.

Min­ne lie asia hau­tau­tu­nut, mut­ta v 1780 kih­ni­ö­läi­set oli­vat jäl­leen asi­al­la vaa­ti­mas­sa omaa kirk­koa ja pap­pia. Tämä joh­ti­kin myön­tei­seen tu­lok­seen, lupa myön­net­tiin saar­na­huo­neen ra­ken­ta­mi­seen ja hau­taus­maan pe­rus­ta­mi­seen, mut­ta ei kir­kon ra­ken­ta­mi­seen ei­kä oman pa­pin vi­ran pe­rus­ta­mi­seen.

Jut­tua muo­kat­tu 22.6. klo 10.28: Ikaa­lis­ten piis­pan­tar­kas­tuk­sen vuo­si­lu­ku kor­jat­tu 1731:ksi.