Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan päätoimittaja.
Maanantaina Parkanon kaupunginvaltuusto käsittelee nyt toistamiseen lyhyen ajan sisään sitä, myöntääkö se Pihlajalinnan kanssa solmitun salaisen sovintosopimuksen edellyttämän 1,8 miljoonan euron rahoituksen vai ei.
Edelliskerralla asia päätyi pöydälle äänestyksen jälkeen selkein 10–21-lukemin.
Asia on siis "ollut pöydällä" kohta kaksi viikkoa, mutta yksi uusi käänne on nähty. Valtuutetut ovat nyt voineet käydä tutustumassa salaiseen sopimukseen ja tiettävästi myös sen liitelaskelmiin virastotalolla.
Salailutoimet ovat poikkeuksellisen järeät, sillä mukana on aina viranhaltija, eikä asiakirjaa saa valokuvata, dokumentoida eikä siitä saa tehdä paikalla edes muistiinpanoja.
Maanantaina on mielenkiintoista kuulla, kuinka moni valtuutettu mahdollisuuden hyödynsi.
Paikallislehti Ylä-Satakunta arvioi pääkirjoituksessaan 14. syyskuuta, että asiaan liittyvä salailu vaarantaa päätöksen, onpa itse päätös mikä hyvänsä. Arviota ei uudenkaan käänteen jälkeen ole tarve muuttaa.
Kaupunginhallituksen päätöksissä kyseisten asiakirjojen salausperusteissa on sinänsä muodollisesti aivan oikein viitattu julkisuuslakiin.
Jo useampi luottamushenkilö on kuitenkin ehtinyt kommentoida niin sanotuissa taustakeskusteluissa, ettei asiakirja sisällä sellaisia liikesalaisuuksia, joiden perusteella koko asiakirjan voisi salata.
Laskelmissa taas osittain on kyse kaupungille osoitetuista tai kaupungin lähettämistä laskuista. Laskut ovat julkisia asiakirjoja vähintään summan ja otsikkotiedon osalta.
Kaupunginhallituksen julkisuuslinjaukset ovat joka tapauksessa herättäneet myös tarkastuslautakunnan ja demarien valtuustoryhmän pohtimaan asiaa.
Kaupunginhallituksen salauslinjaukset ja niistä viestiminen on ollut osin epäjohdonmukaista.
Aiempi vs. kaupunginjohtaja Hannu Mars näet paljasti, että kyseessä on pörssiyhtiö Pihlajalinnan vaatimus asiakirjan salaamisesta ja että se olisi sopimusehto.
Julkisena viranomaisena kaupunki ei voi tällaista toivetta käyttää perusteena, vaan salaaminen voi perustua vain ja ainoastaan lakiin.
Mikäli asiassa on kuitenkin toimittu nimenomaan Pihlajalinnan pyynnöstä, on se surullinen esimerkki rähmällään olosta. Tästä saadaankin aasinsilta viime kevääseen, jolloin Parkanon kaupunki lähetti tiukkasävyisen kirjeen Pihlajalinnalle.
Jokaisen poliitikon ja etenkin kaupungin asukkaiden kannattaa lukea artikkeli nyt uudelleen ja etenkin kun mainittu kirje löytyy uutisen lopusta kokonaan kopioituna.
Tuo mainittu kirje pitää sisällään näet paljolti samoja asioita kuin mitä nyt salatussa sovintosopimuksessa on listattu. Voidaan siis kysyä miksi asiat nyt ovat salaisia, jos ne tuolloin olivat julkisia?
Kaupungin verkkosivuilta kyseistä kirjettä ei löydy. Kaupunki poisti sen, kun Pihlajalinna ja Kolmostien Terveys Oy sitä vaativat. Julkinen asiakirja se edelleen kuitenkin on, kuten jutussa kerrotaankin.
Tällainen menettely kuntakentällä on hyvin poikkeuksellista.
Lisäksi on olemassa Socrateen laatima laajempi asiakirja, jossa Pihlajalinnan vaatimukset tyrmätään. Socrateen laatimaa lausuntoa ei kuitenkaan ole ole tiettävästi esitelty valtuutetuille, mikä on herättänyt kummastelua. Aikaisemmassa päätöksenteossa siihen on toki viitattu.
Socrateen lakimiehet ovat todenneet, että Parkanon kaupunki on toiminut ulkoistussopimuksen mukaisesti eikä perusteita Pihlajalinnan esittämille lisäkorvauksille olisi, kuten kaupunginhallituksen puheenjohtaja Klaus Myllymäki (kesk) edellä viitatussa artikkelissa mainitsee.
Viime viikkoina keskustelua on tiettävästi haluttu rajata. Tätä on perusteltu sillä, että nyt kyse on sovintosopimuksesta, joka vaatii vastaantuloa molemmilta osapuolilta.
On totta, että sovintosopimuksissa näin yleensä menetellään. Epäjohdonmukaista kuitenkin on, että valtuutetuille esitellään nimenomaan Pihlajalinnan vaatimuksia ja perusteluita, mutta ei omien lakimiesten näkemystä.
Socrateen lausunto on oleellinen osa vyyhtiä, ja sen olisi syytä ollut olla valtuutettujen käytössä jo aikaa sitten. Samalla tapaa kuin Pihlajalinnan asiassa esittämät vaatimukset tai esimerkiksi asiaa valmistelleiden virkamiesten näkemykset.
Varsin ongelmallista asiassa on virkamiesresurssien puute ja muutokset virkamieskentässä. Esimerkiksi juuri nyt resurssit ovat niukimmillaan.
Toinen merkittävä ongelma on asian venyminen ja monet käänteet. Kun asiasta käy keskustelua poliitikkojen kanssa, alkaa kaikilla osapuolilla olla jo vaikeuksia hahmottaa tai muistaa asian kaikkia vaiheita. Tämä on inhimillistä.
Mutta mistä kaikki sai alkunsa ja miten alku meni? Siihen antaa lisävalaistusta esimerkiksi tämä Ylä-Satakunnan erikoisartikkeli.
Moni toivoo, että asian käsittelylle saataisiin piste maanantaina. Vaan piste tuskin on lopullinen, olipa päätös mikä hyvänsä.
Mikäli valtuusto hylkää lisämäärärahan, jää kaupunki odottamaan Pihlajalinnan ratkaisua. Kysymys kuuluu, uskaltaako Pihlajalinna viedä vaatimuksensa oikeuteen?
Kyseessä on myös pörssiyhtiön maine taistelussa, jossa sille on tarjolla vain Goljatin rooli. Jämsässä yhtiö sai jo samantyyppisessä asiassa köniinsä.
On selvää, että Parkanon on laitettava saatavansa perintään, jos lisämäärärahaa ei hyväksytä.
Muutama poliitikko on taustakeskustelussa kertonut arvioineensa myös pahinta mahdollista vaihtoehtoa, eli tappiota käräjillä ja mahdollisia korvauksia. Voisiko summa kuitenkaan ylittää nyt mainittua 1,8 miljoonaa euroa? Mainio kysymys, jota olisi pitänyt arvioida jo aikaisemmin.
Jos taas valtuusto hyväksyy lisämäärärahan ja sitä kautta sovintosopimus vahvistuu, on valitus – tai jopa useampia – päätöksestä varsin mahdollisia. Päätöksenteon monet ongelmakohdat ja epäselvyydet toimivat valitettavasti tässä suhteessa polttoaineena.
Yksi vaihtoehto on, että valtuusto palauttaa asian uuteen valmisteluun. Näin kaupunginhallitus voisi korjata päätöksenteon prosessia siten, että se olisi vähemmän riskialtis valituksille. Tämä tarkoittaisi väistämättä pitkää aikalisää ja myös salaisuuden verhon raottamista.
On jokseenkin selvää, että asia menee maanantaina äänestykseen. Jännittävää onkin enteillä, miten kukakin valtuutettu äänestää.
"Varmoja" JAA-ääniä on kahdeksan: Kauko Turunen, Pasi Viitasalo, Arja Grönfors, Heikki Mettomäki, Reijo Ojennus, Jari Sammatti, Päivi Silomäki sekä Saara Viitaharju.
Yhtä "varmoja" EI-ääniä on puolestaan kuusi: Demarien valtuustoryhmä ja Vasemmistoliitto kokonaan, eli Jaana Männikkö, Tapio Ristamäki, Anne Santoo, Jyrki Uotila ja Antero Pihlajamäki sekä perussuomalaisista Tarja Manner.
Hajaannusta on odotettavissa. Huomiotta ei voi jättää varajäsentenkään mielipiteitä.
Perussuomalaisille kysymys on vaikea, eikä ryhmä ole kokoontunut sitä käsittelemään. Hallituksessa istuvat Manner ja Sammatti ovat asiassa täysin eri linjoilla. Jos veikata pitäisi, niin todennäköisin lienee EI-äänten enemmistö.
Kokoomuksessa odotetaan puolestaan kuumeisesti Juha Tuomisen, Joni Seilon ja Antti Luusalon kantaa asiaan.
KD:n ja PaPun valtuustoryhmässä suurin kysymysmerkki on Perttu Kovesjärvi, joka on suhtautunut lisäkorvauksiin erittäin kriittisesti.
Jos Kovesjärvi äänestää lisämäärärahaa vastaan, se saattaa vetää muita mukaan. Se on selvää, että nimimiehet eivät Kovesjärven päätä käännä, vaan hän tekee äänestyspäätöksen itsenäisesti.
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin valtuuston suurimman ryhmän keskustan ympärillä. Pyrkiikö ryhmä tekemään asiassa ryhmäpäätöksen vai sallitaanko asiassa äänestäminen niin sanottuna omantunnon kysymyksenä.
Ryhmän sisältä löytyy niin sovinnon puolustajia kuin tiukkoja vastustajia. Keskusta on asiasta koolla viikonloppuna.
Jännittävä maanantai-ilta on siis joka tapauksessa tulossa. Nyt jos koskaan kannattaa kansalaisten suunnata valtuustosalin lehtereille.
Tarjolla voi olla värikäs kokous, jossa toivottavasti kuullaan selkeäsanaisia puheenvuoroja niin puolesta kuin vastaan.
Parkanolaisille paras vaihtoehto voittakoon!
Jukka Huikko
Ylä-Satakunnan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Parkanontie 45, 39700 Parkano
Y-tunnus 0214255-5
Puhelin: 029 1706 680
asiakaspalvelu@ylasatakunta.fi
toimittajat@ylasatakunta.fi
etunimi.sukunimi@ylasatakunta.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.