Al­ka­nut­ta vuot­ta EU:ssa on hal­lin­nut vah­vas­ti se, mitä At­lan­tin toi­sel­la puo­lel­la ta­pah­tuu. Maa­nan­tai­na pre­si­dent­ti Do­nald Trump nou­si val­taan, ja EU:ssa odo­te­taan yhä, mitä hän ai­koo.

Tör­mä­sin jos­kus Ins­tag­ra­mis­sa pos­tauk­seen, jos­sa eräs so­me­vai­kut­ta­ja avau­tui hän­tä häi­rin­nees­tä so­si­aa­li­sen me­di­an il­mi­ös­tä, jos­sa "huo­no hy­vin­voin­ti" saa enem­män po­si­tii­vis­ta huo­mi­o­ta kuin päi­vi­tyk­set, jois­sa kes­ki­ty­tään "hy­vään hy­vin­voin­tiin". Täl­lä tar­koi­tet­tiin kuu­lem­ma sitä, et­tä kun joku ja­kaa so­mes­sa omis­ta vai­vois­taan tai huo­lis­taan, hei­hin suh­tau­du­taan yleen­sä em­paat­ti­ses­ti, kan­nus­ta­vas­ti ja ko­vas­ti tsemp­pe­jä toi­vo­tel­len.

Jut­te­lin työ­ka­ve­rei­den kans­sa juh­la­pe­rin­teis­tä. Osa oli juh­laih­mi­siä, osa taas pi­tää pe­rin­tei­tä pääl­le lii­mat­tui­na ja jopa te­ko­haus­koi­na. Tuli hy­myi­lyä koi­rien jou­lu­lah­jois­ta ja jou­lu­mu­sii­kin kuun­te­lus­ta mar­ras­kuus­sa.

Vuo­si vaih­tui. Ajan ku­lu­mi­nen saa miet­ti­mään ajan tar­vet­ta. Tar­vit­sen ai­kaa si­säis­tääk­se­ni asi­oi­ta. Tar­vit­sen ai­kaa pääs­täk­se­ni omaan ryt­mii­ni, ol­lak­se­ni omas­sa ryt­mis­sä­ni. En pys­ty toi­mi­maan sel­ke­äs­ti il­man ajan tuo­maa var­muut­ta asi­oi­hi­ni.

Lap­sen­lap­sem­me ovat usein tul­leet jou­lun al­la Mum­mu­vaa­ri­laan vii­kon­lo­puk­si, jot­ta hei­dän van­hem­pan­sa voi­si­vat rau­has­sa val­mis­tel­la jou­lua. Vii­me vuon­na sil­loin 7-vuo­ti­as pik­ku­mies pyy­si mi­nul­ta jo­tain pak­sua lan­kaa, jos­ta hän voi­si vir­ka­ta ton­tul­le peit­teen. ”Tont­tu kun on niin pik­kui­nen, noin 30 sent­tiä, et­tä se pa­le­lee.”

En­nen ko­ro­naa ko­kouk­set oli­vat il­ta­ti­lai­suuk­sia, joi­hin tul­tiin kes­kus­te­le­maan, ja­ka­maan pa­pe­rei­ta, kuun­te­le­maan pu­het­ta ja juo­maan kah­via. Ku­kaan ei ky­sel­lyt, nä­kyy­kö naa­ma ja kuu­luu­ko ää­ni.

Hil­jat­tain jul­kais­tiin uu­det kan­sal­li­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set. Näh­tä­väk­si jää, kuin­ka pal­jon ne vai­kut­ta­vat ih­mis­ten ar­kie­lä­mään, mut­ta ai­na­kin me­di­a­nä­ky­vyys oli taat­tu.

Suo­ma­lai­sel­le jal­ka­pal­lol­le on au­ke­a­mas­sa kir­kas tu­le­vai­suus. Se on pal­jon sa­not­tu ti­lan­tees­sa, jos­sa mies­ten A-maa­jouk­kue on hä­vin­nyt seit­se­män edel­lis­tä kil­pai­lul­lis­ta ot­te­lua ja pää­val­men­ta­ja on hil­jat­tain ero­tet­tu.

Jos­kus mie­tin, mitä mi­nun van­hem­pa­ni tai muut suun­nil­leen sa­ma­ni­käi­set ih­mi­set oli­si­vat sa­no­neet, jos heil­le oli­si hei­dän nuo­ruus­vuo­si­naan ker­rot­tu, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa ei tar­vit­se enää he­rä­tys­kel­loa, pa­pe­ris­ta ka­len­te­ria, tas­ku­lamp­pua tai ka­me­raa.

”Mus­ta-auk­ko on ai­ka-ava­ruu­den alue, jos­sa pai­no­voi­ma on niin voi­ma­kas, et­tä yk­si­kään hiuk­ka­nen ei­kä säh­kö­mag­neet­ti­nen sä­tei­ly pys­ty pa­ke­ne­maan siel­tä. Ta­pah­tu­ma­ho­ri­sont­ti on mus­taa auk­koa ym­pä­röi­vä raja, jon­ka ta­kaa pa­ke­ne­mi­nen ei on­nis­tu.”

Odo­tin kak­si vuot­ta ja vii­si kuu­kaut­ta sitä oi­ke­aa pro­jek­tia. On­nek­si olen hyvä odot­ta­mi­ses­sa, sil­lä nyt sen löy­sin. En­kä jou­tu­nut edes ”vain tyy­ty­mään” ta­loo­ni. Nyt mi­nul­la on oma koti ja vai­kea pääs­tää ir­ti aja­tuk­ses­ta, et­tä en ole enää ko­di­ton. Muis­tan sen tun­teen, kun kan­noin ta­va­roi­ta­ni va­ras­toon Tam­pe­reel­la. Olin ai­van kau­huis­sa­ni sii­tä, et­tä mi­nul­la ei ole enää ko­tia.

Kah­den vii­kon ku­lut­tua täy­tän pyö­rei­tä vuo­sia ja siir­ryn uu­del­le vuo­si­kym­me­nel­le. Ai­na­kin toi­vot­ta­vas­ti. Siir­ty­mä tun­tuu luon­nol­li­sel­ta ei­kä he­rä­tä tun­te­muk­sia sen kum­mem­min. Yli­pää­tään ikään­ty­mis­tä en niin kau­he­as­ti ole miet­ti­nyt.

Mö­kil­le tul­les­sa huo­ma­sim­me pari viik­koa sit­ten, et­tä met­sää oli mer­kit­ty pit­käl­ti vä­ri­nau­hoin tien­reu­nas­sa. On­ko nyt vuo­ros­sa mök­ki­läis­ten ta­ka­met­sä? Tiem­me al­kuo­sa­han on jo mo­lem­mil­ta puo­lil­ta avo­ha­kat­tu ru­jok­si mei­dän eli­ni­äk­sem­me.

Suo­ma­lai­sen po­li­tii­kan vah­vuus on alus­ta al­ka­en ol­lut vah­va pyr­ki­mys komp­ro­mis­siin, kos­ka mi­kään puo­lue ei Suo­mes­sa yk­si­nään pys­ty muo­dos­ta­maan hal­li­tus­ta. Vaik­ka suo­ma­lai­nen po­li­tiik­ka tun­tuu jun­naa­val­ta, kan­sa­lai­sil­le se näyt­täy­tyy en­na­koi­ta­va­na va­kau­te­na, kun suu­rim­pia muu­tok­sia on se, nou­see­ko mai­don, kes­ki­kal­jan tai ben­san hin­ta puo­lik­kaal­la eu­rol­la.

San­na Ma­ri­nin sa­nat suu­ren suun­ni­tel­man puut­tees­ta te­le­vi­si­o­toi­mit­ta­ja Ma­ria Vei­to­lal­le ava­si­vat so­si­aa­li­sen me­di­an mee­mi­ha­nat pa­ri­sen vuot­ta sit­ten.