Asu­es­sa­ni Tur­kis­sa lä­hes kol­me vuot­ta maas­sa ko­et­tiin yk­si so­ti­las­val­lan­kaap­pau­sy­ri­tys, me­di­a­to­del­li­suu­den ja­kau­tu­mi­nen ja vai­no­har­hai­sen ja sa­la­liit­to­te­o­ri­oi­den sä­väyt­tä­män il­ma­pii­rin syn­ty. Kan­sa­lai­set oli­vat osit­tain kes­ke­nään niin ja­kau­tu­nei­ta, et­tä hei­tä haas­ta­tel­les­sa tun­tui jos­kus sil­tä kuin maas­sa oli­si ol­lut kak­si täy­sin eri­lais­ta to­del­li­suut­ta.

Kun­nat ja nii­den teh­tä­vät ovat muu­tok­ses­sa. Kun­ta­lai­sen osuu­des­ta, si­nun ja mi­nun roo­lis­ta on kes­kus­tel­tu mel­ko vä­hän. Kun­taa, pal­ve­lua tai hal­lin­toa ei oli­si il­man sitä käyt­tä­vää ih­mis­tä. Yh­tään val­tuus­toa tai kun­nas­sa työs­ken­te­le­vää ei oli­si il­man pal­ve­lun käyt­tä­jää tai kun­ta­lais­ta. Sik­si meil­le; kun­ta­lai­sil­le, kun­nas­sa toi­mi­vil­le yri­tyk­sil­le tai kun­nas­sa omai­suut­ta hal­lit­se­vil­le on tu­los­sa kiin­nos­ta­va vuo­si.

Es­ka­ri­o­pet­ta­jat ovat yh­den kas­va­tu­sa­lan ko­vim­man haas­teen edes­sä. Hei­dän asi­a­kas­kun­nas­saan on nii­tä, jot­ka ovat kuu­si vuot­ta kuun­nel­leet sa­tu­ja, lau­la­neet lau­lu­ja, piir­tä­neet, leik­ki­neet kir­joit­ta­mis­ta. Sit­ten hei­dän asi­a­kas­kun­nas­saan on myös nii­tä, joil­le iso­sis­ko on ko­to­na läm­mit­tä­nyt ei­nes­pit­saa, kun hu­ma­lai­sen mie­hen mu­ki­loi­ma äi­ti on sam­mu­nut. Sit­ten on nii­tä lap­sia, jot­ka ovat näh­neet isän­sä kuo­le­van pom­mi­tuk­sis­sa ja tul­leet Suo­meen il­man su­kua, ys­tä­viä, ra­haa ja kie­li­tai­toa. Ja es­ka­ri­o­pet­ta­jat te­ke­vät ih­meen: kaik­ki asi­ak­kaat op­pi­vat useim­mat kir­jai­met ja nu­me­rot, jo­not­ta­maan kou­lu­ruo­kaa, las­ke­maan sor­mien­sa mää­rän, piir­tä­mään ih­mis­hah­mon ja mon­ta muu­ta tai­toa…

Kii­tol­li­suus on vai­kea laji. Se ei ole mi­ten­kään it­ses­tään sel­vä jut­tu, vaan sii­tä pi­tää muis­tut­taa it­se­ään sa­maan ta­paan kuin vi­ta­mii­neis­ta. En­sin­hän sitä os­taa Be­roc­caa, B12-vi­ta­mii­nia ja D-Vi­taa, joi­ta sit­ten naut­tii tun­nol­li­ses­ti kah­te­na päi­vä­nä. Sen jäl­keen ne unoh­tu­vat en­sin hyl­lyn reu­nal­le ja siir­ty­vät sit­ten jo­hon­kin kaa­pin pe­ru­koil­le odot­te­le­maan ter­vey­sin­nos­tuk­sen uut­ta tu­le­mis­ta.

Vuo­den ajan Ylä-Sa­ta­kun­ta on kan­net­tu pos­ti­laa­tik­koon ker­ran vii­kos­sa, en­ti­sen kah­den vii­koit­tai­sen leh­den si­jas­ta. Sa­maan ai­kaan kun leh­den kan­to­ker­rat vä­he­ni­vät, verk­ko­leh­den ase­ma voi­mis­tui. Mi­nua ja var­maan mo­nia mui­ta­kin lu­ki­joi­ta muu­tos vä­hän as­kar­rut­ti, ja vuo­den ta­kai­ses­sa Ylä-Sa­ta­kun­nas­sa vä­hän epäi­lin­kin, tok­ko­pa pai­kal­lis­leh­ti, toi­sin kuin esi­mer­kik­si il­ta­päi­vä­leh­det, tai­puu verk­koon ol­len­kaan. Tai­puu se.

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni ko­ke­muk­se­ni Lon­toos­ta ja Iso-Bri­tan­ni­as­ta pi­täi­si ol­la rat­kai­se­vas­ti kat­ta­vam­pi. Muu­tin­han pai­kan pääl­le tam­mi­kuus­sa. Poh­dit­tu­a­ni maa­lis­kuus­sa lock­dow­nia Churc­hill War Room­seis­sa Whi­te­hal­lin kel­la­ris­sa, ja pää­dyt­ty­ä­ni akuu­tin ru­tii­ni­leik­kauk­sen ja sai­raa­la­reis­sun jäl­keen maan­pa­koon Suo­meen, pää­sin lo­pul­ta pa­laa­maan ja kat­se­le­maan jo kuol­lut­ta puu­tar­haa­ni it­se­näi­syys­päi­vä­nä 6. jou­lu­kuu­ta.

Nämä lo­puil­laan ole­van jou­lu­kuun päi­vät tuo­vat aut­ta­mat­ta mie­leen kau­kai­sen kou­lu­ai­ka­ni syys­lu­ku­kau­den pää­tök­set – sitä pi­meyt­tä, ku­raa ja sa­teen­rois­ket­ta! Paik­ka, mis­tä olen ol­lut pois­sa jo vuo­si­kym­me­niä, si­jait­see pal­jon ete­läm­pä­nä kuin ny­kyi­nen asuin­si­ja­ni, jo­ten jou­lu­kort­tien ja -ta­ri­noit­ten val­ko­han­ki­set jou­lu­na­jat an­toi­vat kou­lu­lais­vuo­si­na­ni(kin) jo odo­tut­taa it­se­ään ja usein tur­haan.

Vuo­den­vaih­teen tie­tä­mil­lä voi juh­lis­taa rai­de­lii­ken­net­tä mo­nin ta­voin. Kar­vi­a­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta kat­so­en on myös hie­man hu­vit­ta­vuut­ta. Kun Hon­ka­jo­ki liit­tyy Kan­kaan­pää­hän, tar­koit­taa se myös sitä, et­tä Kar­vi­an kai­kis­sa naa­pu­ri­kun­nis­sa kul­kee rau­ta­tie. Mie­len­kiin­toi­nen seik­ka on myös se, et­tä Par­ka­no on sit­ten näis­tä naa­pu­ri­kun­nis­ta pie­nin asu­kas­lu­vul­taan. Toi­saal­ta se on myös ai­nut, jos­sa voi nous­ta ju­nan kyy­tiin.

Ko­ro­na on ku­rit­ta­nut yri­tyk­siä ja työt­tö­myys on nous­sut. Eri toi­mi­a­loil­la ko­ro­na on nä­ky­nyt eri ta­val­la. Työt­tö­myy­den kas­vus­ta huo­li­mat­ta osal­la yri­tyk­siä on osaa­ja­pu­la. Tä­män to­den­taa myös lo­ka­kuus­sa kaup­pa­ka­ma­rien ky­se­ly.

Olen ol­lut si­kä­li on­ne­kas, et­ten ole jou­tu­nut käy­mään elä­mä­ni ai­ka­na ko­vin­kaan mo­nes­sa työ­haas­tat­te­lus­sa, kun työ­pai­kat ovat ai­na löy­ty­neet il­man­kin. Vii­mek­si olin haas­tat­te­lus­sa ke­sä­kuus­sa, sitä en­nen jos­kus pa­ri­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Oli­si siis saat­ta­nut ar­va­ta, et­tä myös työ­haas­tat­te­lui­hin ovat uu­det tuu­let pu­hal­ta­neet. Ku­ten et­tä siel­lä pi­tää ny­ky­ään ke­hua it­se­ään su­mei­le­mat­ta.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an vii­väs­tyt­tä­mä val­ti­o­neu­vos­ton ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­nen se­lon­te­ko jul­kais­tiin lo­ka­kuun lo­pul­la. Si­säl­töä ar­vi­oi­ta­es­sa hal­lit­se­vak­si piir­teek­si voi tul­ki­ta jat­ku­vuu­den: ul­ko­po­liit­ti­sen lin­jan pe­rus­pa­li­kat esi­mer­kik­si Nato-jä­se­nyy­den suh­teen ovat kuta kuin­kin en­ti­sil­lä pai­koil­laan. Se­lon­te­koa lu­kies­sa huo­mi­o­ta kan­nat­taa­kin kiin­nit­tää muu­tok­siin suh­tees­sa edel­li­seen se­lon­te­koon sekä sii­hen, mitä mah­dol­li­ses­ti ei sa­no­ta.

Yh­dys­val­to­jen vaa­lid­raa­maa on seu­rat­tu laa­jas­ti ym­pä­ri maa­il­maa jo viik­ko­ja. Joe Bi­de­nin voit­to, pos­ti­ää­nes­tys­las­ken­nan hi­taus ja väis­ty­vän pre­si­dent­ti Do­nald Trum­pin lo­pu­ton oi­keus­tais­te­lu on tar­jon­nut jo täl­lä pre­si­dent­ti­kau­del­la tu­tuk­si käy­nyt­tä draa­maa, jos­sa kaik­kia pe­rin­tei­siä sään­tö­jä on ri­kot­tu.

Mei­dän ar­maas­sa äi­din­kie­les­säm­me mo­net il­mai­sut ovat erit­täin oma­pe­räi­siä – ote­taan nyt vaik­ka kuu­kau­sien ni­met ver­tai­luun in­do­eu­roop­pa­lais­ten naa­pu­ri­kiel­ten vas­taa­vien kans­sa.

Si­nus­ta­ko ke­vy­ty­rit­tä­jä sote-alal­le. Sote-ala on suu­res­sa mur­rok­ses­sa. On­ko yrit­tä­jyys hoi­to­a­lal­la vie­lä uu­den­lais­ta ajat­te­lua. Mo­nes­ti yri­tys­toi­min­ta aja­tel­laan ole­van voit­toa ja­no­a­vien ih­mis­ten toi­min­taa ja näin ol­len se näh­dään sit­ten ole­van lii­an kau­ka­na hoi­va­työs­tä.

Pa­ras vuo­de­nai­kam­me on tääl­lä taas, ni­mit­täin jou­lu. Tie­dän et­tei se ole vuo­de­nai­ka ja tie­dän et­tei jou­lu ole vie­lä tääl­lä, mut­ta kaik­ki jou­lut­ta­jat ym­mär­tä­ne­vät nä­kö­kul­ma­ni.