Rau­ta­tie­a­se­ma ja­kaa mie­li­pi­tei­tä kuin tuu­li­myl­lyt, ja nyt tuu­lee joka suun­nal­ta. Huo­mi­oi­ta­vaa on pal­jon.

Toi­min ai­koi­naan 1980-lu­vun lo­pul­la muu­ta­man vuo­den Par­ka­non Yrit­tä­jien pu­heen­joh­ta­ja­na. Sil­le ajal­le ajoit­tui yh­dis­tyk­sen siir­tä­mi­nen Po­rin alu­eel­ta Tam­pe­reel­le eli ny­ky­kie­les­sä Pir­kan­maal­le, mis­tä leh­des­sä oli­kin jut­tua.

Olen ikään kuin si­vus­ta­seu­raa­ja­na kat­sel­lut jo to­vin kes­kus­te­lua sii­tä, kuin­ka kir­kos­sa on pi­det­ty Raa­ma­tun op­pien mu­kai­nen saar­na. Täs­tä saar­nas­ta kaik­ki ei­vät ole kui­ten­kaan pi­tä­neet, min­kä vuok­si asi­as­ta on he­rän­nyt epä­ta­val­li­sen pit­käl­lis­tä jul­kis­ta kes­kus­te­lua.

Olem­me seu­ran­neet enim­mäk­seen tääl­tä si­vus­ta Par­ka­non seu­ra­kun­taan liit­ty­vää kes­kus­te­lua. Pak­ko omal­ta osal­ta­ni puut­tua muu­ta­maan asi­aan. Ylä-Sa­ta­kun­nan Fa­ce­book-si­vun kom­ment­ti­ken­täs­sä kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja sa­noi, et­tei yk­sit­täi­siä saar­no­ja voi ra­ken­taa si­ten, et­tä se so­pii mi­nul­le tai si­nul­le.

”Oi­kein hir­ve­än pal­jon kii­tok­sia kau­pun­gin puu­tar­hu­ril­le” on lau­sah­dus, joka vä­li­tet­tä­köön täs­sä kau­pun­gin puis­to­jen ja vi­he­ra­lu­ei­den puis­to­työn­joh­ta­jal­le, Eli­sa Si­mo­lal­le.

Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuus­ton vii­mei­ses­sä ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin osa­vuo­si­kat­saus­ta. Sen yh­tey­des­sä to­det­tiin kau­pun­gin saa­neen mer­kit­tä­vän sum­man eu­ro­ja eli 655 000 eu­roa tuu­li­voi­ma­yh­ti­ön osak­kei­den myyn­nis­tä.

On tul­lut ai­ka sa­noa kii­tos! Tu­lim­me mie­he­ni Ju­han kans­sa vuon­na 1987 ke­sä­kuus­sa Par­ka­non Kol­men Hel­men Sim­puk­kaan, ny­kyi­seen Hel­mi­Sim­puk­kaan en­sim­mäi­sik­si ja vii­mei­sik­si yrit­tä­jik­si.

Par­ka­non tek­ni­nen lau­ta­kun­ta hyl­kä­si yk­si­tyis­tei­den avus­tus­jär­jes­tel­män uu­dis­tu­se­si­tyk­sen. Tä­män jäl­keen kau­pun­gin­hal­li­tus käyt­ti ot­to-oi­keut­taan ja pa­laut­ti asi­an tek­ni­seen lau­ta­kun­taan.

Par­ka­non Nuo­ri­so­seu­ran lap­si­ryh­mä, ny­kyi­sin "Ai­non Pe­ri­kun­ta", oli kool­la Par­ka­nos­sa hei­nä­kuun lo­pul­la. Ai­no Pok­ki­nen pe­rus­ti Par­ka­noon me­nes­tys­tä niit­tä­neen las­ten kan­san­tans­si­ryh­män 60 vuot­ta sit­ten. Läm­min ys­tä­vyys on kan­ta­nut vuo­si­kym­me­niä ja ke­säi­siä ta­paa­mi­sia on jär­jes­tet­ty use­as­ti.

Hu­na­jan­jy­vä-tai­de­ta­pah­tu­man lau­an­tai­na 10.8. Met­sä­mu­se­ol­la to­teu­tet­ta­vaa esi­tys­te­os­ta jou­dut­tiin vii­me het­kes­sä sää­o­lo­jen vuok­si muut­ta­maan pal­jon ja osa sen mu­siik­kie­si­tyk­sis­tä siir­ret­tiin hä­tä­rat­kai­su­na tai­de­gal­le­ri­ak­si vuok­raa­mam­me ti­lan piha-alu­eel­le Vii­nik­kaan.

No, ei­hän ne pel­kät ik­ku­nat, mut­ta kun lii­ke­huo­neis­tot ik­ku­noi­den ta­ka­na on tyh­jä­nä! Par­ka­non pal­ve­lu­tar­jon­ta on koh­ta­lai­sen kat­ta­va, jopa osit­tain hie­man run­sas­kin, mut­ta on­gel­ma on pal­ve­lui­den tar­vit­si­jat. Toki mies­ten vaa­te­tus­lii­ke on Ma­tin asus­teen jäl­keen ol­lut ha­ku­sas­sa.