Syr­jäi­sen rau­ta­tie­a­se­man os­to on ol­lut Par­ka­non po­liit­ti­sen ken­tän suu­rin kes­kus­te­lu­nai­he vii­me päi­vät. Ta­lout­ta so­peut­ta­val­le, mut­ta kiis­tat­ta myös ke­hit­tä­mis­toi­mia ki­pe­äs­ti tar­vit­se­val­le Par­ka­nol­le ai­he on tär­keä. Vaa­li­maus­tet­ta­kin on so­pi­vas­ti jo ha­vait­ta­vis­sa.

Mön­ki­äi­nen ei re­a­goi­nut kil­jah­duk­seen ei­kä kirk­kaa­seen va­loon. Jos­ta­kin kar­vai­nen ka­ve­ri oli tup­sah­ta­nut yön ai­ka­na Ylä-Sa­ta­kun­nan kah­vi­huo­nee­seen. Otus oli löy­tä­nyt mie­les­tään mu­ka­van pai­kan pik­ku­lu­si­kas­ta. Juu­ri sil­lä lu­si­kal­la minä olin ai­ko­nut syö­dä lei­pä­juus­toa.

Crois­sant eli rans­ka­lai­nen voi­sar­vi si­säl­tää run­saas­ti ener­gi­aa, ras­vaa ja hii­li­hyd­raat­tia. On vai­kea löy­tää jär­ke­viä pe­rus­te­lui­ta sil­le, mik­si tuo ra­vin­to­köy­hä leh­te­vä lei­von­nai­nen kan­nat­taa nos­taa aa­mi­ais­lau­ta­sel­le. Hil­lon kera ka­lo­ri­mää­rä nou­see hui­mak­si, mut­ta näl­kä yl­lät­tää pian kui­dut­to­man hö­tön nau­tis­ke­li­jan.

En lie­ne ai­nut, jol­la on pii­san­nut ta­vaa­mis­ta sen suh­teen, et­tä mitä kaik­kea Par­ka­non kau­pun­gin­hal­li­tus lo­pul­ta esit­tää ta­lou­den so­peut­ta­mi­sek­si.

Par­ka­non sääs­tö­oh­jel­ma pa­laa val­tuus­ton pää­tök­sel­lä uu­teen val­mis­te­luun. Ri­vi­val­tuu­te­tuil­le kään­ne tus­kin oli yl­lä­tys, sil­lä oh­jel­man kes­ke­ne­räi­syys pal­jas­tui ka­rus­ti kai­kil­le val­tuus­to­se­mi­naa­ris­sa 14. hel­mi­kuu­ta.

Noin sa­noi kau­pun­gin­joh­ta­ja Jari Hei­ni­luo­ma kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa jou­lu­kuus­sa 2016, kun Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuus­to ää­nes­tyk­sen jäl­keen hy­väk­syi Pih­la­ja­lin­na-so­pi­muk­sen jat­ka­mi­sen vuo­teen 2029 saak­ka.

Par­ka­nos­sa on käyn­nis­sä mie­len­kiin­toi­set ajat, sil­lä val­taa ja­e­taan nyt uu­del­leen. Mo­nes­sa mu­ka­na ole­va, kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja -val­tuus­tos­sa is­tu­va Jari Sam­mat­ti on il­moit­ta­nut jät­täy­ty­vän­sä pois yh­dis­tyk­sien ve­to­vas­tuis­ta.

Kä­si­kir­joit­ta­ja-oh­jaa­ja Pau­la Sil­l­man on uu­dis­ta­nut Mo­liè­ren klas­sik­ko­ko­me­di­an ta­ri­nan Park­ka-Te­at­te­ril­le ni­mel­lä Ala­ti­sai­ras.

Kal­li­on päi­vä­ko­din sul­ke­mi­seen joh­ta­nut Ram­bol­lin ra­ken­ne- ja kun­to­tut­ki­mus sekä par­hail­laan käyn­nis­sä ole­va oi­re­ky­se­ly tu­li­vat va­li­tet­ta­vas­ti rei­lun vuo­den lii­an myö­hään.

Vii­kon pääs­tä maa­nan­tai­na Par­ka­non kau­pun­gin­val­tuus­ton pi­täi­si päät­tää sii­tä, mil­lai­set myö­tä­jäi­set se va­ka­van avi­ok­rii­sin jäl­jil­tä ja nyt uu­del­leen avi­oi­tu­mi­sen kyn­nyk­sel­lä an­taa pörs­siyh­tiö Pih­la­ja­lin­nal­le. Vai an­taa­ko ol­len­kaan?

Ku­ten hy­vin tie­de­tään, on Val­ti­on Rau­ta­tiet (nyk. VR) ke­hit­tä­nyt vii­me vuo­si­na (ja vuo­si­kym­me­ni­nä) pal­ve­lu­jaan Par­ka­non ase­mal­la, ajoit­tais­ten ju­na­vuo­ro­jen har­ven­ta­mis­ten ohel­la, rii­su­mal­la kuta kuin­kin kaik­ki yli­mää­räi­set ase­ma­ra­ken­nuk­sen toi­min­not.

Aloi­tin täl­lä vii­kol­la työt Ylä-Sa­ta­kun­nan toi­mi­tuk­ses­sa, jo­ten aje­len kul­tai­sel­la Ya­ris Ver­sol­la­ni päi­vit­täin Ikaa­li­sis­ta Par­ka­noon ja ta­kai­sin. Kol­mos­tie­tä tors­tai­aa­mu­na koh­ti poh­jois­ta kö­rö­tel­les­sä­ni ve­din työ­kel­lo­ni jou­sen poh­ti­mal­la, mikä kaik­ki on Par­ka­nos­sa pa­rem­min.

Eh­din jän­nit­tää mon­ta päi­vää vii­me per­jan­tain jut­tu­keik­kaa, jos­sa piti ajaa moot­to­ri­kel­kal­la uut­ta reit­tiä Par­ka­nos­ta Py­hä­nie­meen. En ol­lut kos­kaan ai­kai­sem­min is­tu­nut edes kel­kan kyy­dis­sä saa­ti aja­nut. Näin­kin yh­te­nä yö­nä jopa pai­na­jais­ta, jos­sa kelk­ka­ker­hon po­jat ha­lu­si­vat kään­tyä ta­kai­sin, kos­ka hom­ma ei vain su­ju­nut.

Väi­te­tään, et­tä yk­si pa­ri­suh­teen kom­pas­tus­ki­vis­tä oli­si ta­lon ra­ken­ta­mi­nen. Et­tä kun sii­nä oi­kein her­mo­ja ko­e­tel­laan, tu­lee suh­teen laa­tu pun­nit­tua. Eh­kä, en tie­dä, en ole it­se ko­ke­nut näin suur­ta ra­ken­nu­su­rak­kaa. Voin sil­ti ku­vi­tel­la, et­tä te­ki­jöi­den kär­si­väl­li­syyt­tä pit­kä­ai­kai­nen pro­jek­ti kyl­lä vaa­tii ja mit­taa.